Yhteenvetoa fiiliksistä

Kaikenlaisia hippiäisiä on tullut peesiin tässä Oman ehdokkaan kampanjan aikana. Mahtavaa! Olen itsekin aktivoitunut ja tutustunut esim. ydinvoimaan, josta en ole ennen tiennyt juurikaan mitään.

Jos ideologioiden pohjalle pyritään, niin olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, että kun lapsuudessa juoksentelimme serkkujen kanssa mummolan metsissä Kontiomäki/Kajaani rajalla ja kiipeilimme isoille kiville, jäljestimme susien tassujen jälkiä: (kyllä ja ihan haimme niitä!) niin olen edelleen niillä moottorikelkan jäljllä, joissa kasvoin 5 vuotiaana.

Metsä. Luonto. Aurinko. Vesi. Suomalaisen luonnon monimuotoisuus. Minä en laiskuuttani harrasta marjastusta, sienestystä ja metsästystä, mutta minä rakastan metsässä kävelemistä, mättäitä, puroja, soita ja näissä maisemissa könyämistä, liikkumista, lunta ja kirkasta kevätaurinkoa, vaikka se minulle migreenin aiheuttaakin. Mikään ei voita oravan iloa puussa. 🙂

Voiko tätä paremmin sanoa, että on onni olla suomalainen!

Ihmisten edessä

Vapaaehtoistyö on palkitsevaa ja kivaa. Sen olen huomannut jo ajat sitten, mutta yhdistettynä työhön ihmisten parissa, se se vasta on jotain!  Palkitsevaksi ihmisten kanssa työskentelemisen tekee välitön palaute toisen kasvoilla, kun juttelemme keskellä yön bilistä Kauppakadulla niistä ja näistä. Julistan tässä välittömästi pötypuheeksi viimeisetkin uskomukset tuppisuisista kainuulaisista ja heidän oletetusta epäsosiaalisuudestaan. Kainuulaiset osaavat myös puhua suoraan (vaikka välillä tuskastun kaikenlaisiin kiertelyihin ja vaikenemiseen) ja voivat tokaista vaikka kesken keskustelun, että tuo loukkasi minua, tai kehua hymyä (aww).

Näin vaalien alla olen seissyt ehdokkaan kanssa kadulla ja pysäytellyt ihmisiä hymyillen, heittänyt nokkelan lentävän lauseen (minultahan näitä irtoaa) ja nauranut vedet silmissä tuntemattomien, hetkeksi juttelemaan pysähtyneiden ihmisten kanssa.

En osaa kuvailla tunnetta.. Siihen sisältyy äärimmäistä tyytyväisyyttä, nöyryyttä, iloa ja onnea. Vaalityö tyydyttää uteliaisuuttani, tiedonjanoani, tarvetta olla yhteydessä toiseen ihmiseen edes hetken ajan, kun olemme samaa mieltä jostakin tai keskustelemme rakentavassa hengessä eroavista mielipiteistä.

Tänään vastaan tuli humaltunut herrasmies ja hän oli siis täydellinen herrasmies, vaikka ensiksi aloittikin, että  hän ei sitten ymmärrä Vihreitä ollenkaan. Minä vastasin hänelle hymyillen, että ei tarvitsekaan, riittää, että tiedät, että me olemme täällä hoitamassa luontoa kuntoon. Tuo mies hämmentyi ja kysyi minulta, että uskotko ihan oikeasti tähän? Minä sanoin, että kyllä. Me olemme täällä huolehtimassa sinunkin luonnostasi, että voimme jatkaa täällä elämistä.

Tuo mies kertoi isänsä olevan pitkän linjan keskustalainen ja kokevansa pakkoa olla myös itse keskustalainen, koska se “kulkee suvussa”. Pahoittelin tätä ja annoin esimerkin omasta lähipiiristäni, että mielipidettä saa ja voi muuttaa ja äänestää toista puoluetta. Tämä mies pahoitteli ja sanoi, että ei se onnistu hänellä ainakaan vielä kymmeneen vuoteen, sillä isä on vielä elossa. Tämä oli todella hämmentävä ja kurja ja myös hurja keskustelu. Tiesin, että vaalikäyttäytyminen peritään, mutta että näin voimakkaasti? Hän jatkoi heinänteosta ja paljasti vuosilukuja mitä tapahtui milloinkin, milloin elukat laitettiin pois ja milloin viimeiset heinätyöt tehtiin. Hän arvosti sitä, että minäkin olen maalta kotoisin. Mies sanoi, että isänsä on niin vannoutunut puolueensa kannattaja, että ei voisi äänestää muita, vaikka olisi jopa eri mieltä puolueensa kanssa.

Kerrassaan hurjaa. Näilläkö periaatteilla pitää äänestää?

Huippua oli kuitenkin, että mies otti tarjoamani Vihreiden esitteen ja kehoitti pitämään huolta itsestäni, halasi minua ja sanoi miten hyvä on, että uskon asiaani vakaasti.

Nämä hetket ovat niitä pieniä, hienoja kultahippusia. 🙂 Tämä vastakohtana edelliseen kamalaan kokemukseen, tasapainottaa mukavasti.

Kainuulaiset kansanedustajaehdokkaat tentattavana

vaalipaneeli

Kainuun Liitto järjesti Biorex-elokuvateatterissa tänään vaalipaneelin kainuulaisille kansanedustajaehdokkaille.

Paneelissa keskustelivat Silja Keränen (Vihr), Pentti Kettunen (Ps),  Timo Korhonen (Kesk), Raimo Piirainen (Sdp), Eero Suutari (Kok.), Pinja Toivonen (Vas) ja Markku Vihanto (Kd).

Tapahtuman juonsi viestintäpäällikkö Eeva Mäntymäki ja vaalipaneeli lähetettiin myös live-streamauksena Kainuun Ammattiopiston, eli uuden YritysAmiksen kulttuuripuolen audiovisuaalisen median opiskelijoiden toimesta. Vaalipaneeli myös taltioitiin ja se on piakkoin katsottavissa Kainuun Liiton You-tube kanavalta.  Livelähetystä kävi katsomassa Kao:n opettaja Juha Kauppisen mukaan kaiken kaikkiaan 169 katsojaa.

– Olemme erittäin tyytyväisiä tähän katsojamäärään, kertoo Kauppinen.

Vaalipaneeliin pystyi myös osallistumaan Twitterin välityksellä, jossa keskusteltiin häshtägillä #kainuu. Paneeli vastaanotti 5-6 kysymystä Twitterin välityksellä, joihin panelistit vastasivat keskustelun jälkimmäisellä puoliskolla.

Livelähetys yhdistettyna Twitterin käyttöön sai paljon kiitosta ja katsojia oli jopa Mikkelistä asti. Kainuun Liitto ja KAO haluavatkin jatkaa yhteistyötä tällä tavalla, sillä se tuo lisää interaktiivisuutta ja osallistumista myös Kainuun kaukaisimmilta seuduilta, kun ajankohtaisia asioita voi seurata kotona tietokoneen ääreltä.

Näyttökuva 2015-03-16 kello 22.10.35

Näyttökuva 2015-03-16 kello 22.11.22

Rakkaudesta ruokaan – nuoret löysivät ravintolapäivän

Sunnuntaina, 17 elokuuta vietettiin ravintolapäivää. Kajaanissa tapahtumaan osallistui kolme teemaravintolan pitäjää; Kuurnassa, keskustassa, sekä Kyynäspääniemessä. Kävimme juttelemassa näille ravintoloitsijoille, jotka olivat sattumoisin kaikki alle 30-vuotiaita ja pitämässä ravintolapäivän kojua ensimmäistä kertaa.

Veli-Antin Chicken Wingsit

Kuurnan Tamppisaarentielle oli jo tullut asiakkaita, kun Veli-Antti Leinonen vielä kokosi keittiön pitoon tarvittavia tarpeitaan. – Olen vähän myöhässä aikataulusta, hän pahoitteli paikalle hyvissä ajoin saapuneelle nuorelleparille. Muitakin asiakkaita oli paikalla, sillä Leinonen oli ilmoittanut tarjolla olevan ruokaa noin 30:lle ensimmäiselle. Asiakkaita muutaman minuutin myöhästyminen ei haitannut ja Leinonen jutusteli asiakkailleen samalla kun viimeisteli tarjoiluaan. Nuoripari kertoi kiertäneensä ravintolapäivien tarjoiluita jo kolmen vuoden ajan. Rovaniemellä oli paljon ravintoloita, Kajaanissa oli viimeksi vain yksi, he harmittelevat. Rovaniemellä ravintolapäivään osallistui myös kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, jotka valmistivat ruokaa omasta kulttuuristaan. Olisihan Kajaanissakin kansainvälistä porukkaa, olisipa mielenkiintoista, jos hekin innostuisivat tästä.

Veli-Antti kertoo Chicken Wingisen alkuperästä. – Olemme valmistaneet Chicken Wingsejä kaveriporukalla jo useaan otteeseen. Ne on helppo valmistaa uppopaistimessa ja kasviksetkin valmistuvat nopeasti. Miehen annokseen sisältyy 8 kpl kanankoipia, porkkanaa, selleriä ja aurajuustodippiä, jonka sai halutessaan mediumina tai erittäin tulisena. Annoksen hinta oli edullinen 5 €. – Näin artikkelin tästä tapahtumasta ja ajattelin kokeilla tätä. – Keräätkö rahaa jollekin taholle tai syyn vuoksi, kysyn. – En, ihan vain rakkaudesta ruokaan, naurahtaa Leinonen.

 

Elinan marjasmoothiet

Kunnallisvaltuutettu (sit.) Elina Kurikka piti smoothiebaaria Kauppakadun Citykäytävällä. – Meillä on tässä kainuulaista mansikkaa ja suomalaista mustikkaa. Lisäksi banaania, jogurttia ja maitoa. Suuren ja maukkaan annoksen hinta oli 2 €. Jo ensimmäisen vartin aikana paikalla kävi parisenkymmentä asiakasta ja Elinalta ystävineen oli marjat loppu ja raaka-aineita piti lähteä ostamaan lisää. Elina piti ravintolapäivän kojua pohjustellen tulevaa eduskuntavaaliehdokkuuttaan ja keskustelu politiikasta kävikin ajoittain vilkkaana asiakkaiden kanssa. – Mitään varmaa en voi vielä kertoa, mutta toivottavasti ehdokkuus selviää syyskuun aikana, kertoo Kurikka salamyhkäisesti. – Halusin pienenä karkkikaupan pitäjäksi, hän lisää nauraen ja kauhoo mustikoita tehosekoittimeen, kysyessäni smoothiebaarin idean taustoista.

Mikä Kainuussa on hyvää, kysyn. – Täällä on tilaa ja mahdollisuuksia. Ruuhkattomuus on elintasoetu ja asuminen edullista. Kajaanin sijainti on myös sopivasti Lapin ja Helsingin välissä, hän kertoo.

 

 

Siljan retkiruokaa

Vihreiden kunnallisvaltuutettu Silja Keränen oli pystyttänyt kasvis retkiruokateltan Kyynäspääniemeen. Paikalla kävi kova kuhina heti tarjoilun alettua. Tarjolla oli ohra-härkäpapu-sienimuhennosta, sekä linssi quinoapataa intialaisittain. Lisäksi kauniisti katetulla pöydällä tarjoiltiin näkkileipää, karviaismarjoja ja oman siirtolapuutarhan kirpeitä omenoita.  Annoksesta sai maksaa omantunnon mukaan.

Myös Silja on pohjustamassa eduskuntavaaliehdokkuuttaan, itse asiassa kampanja käynnistettiin tänään. Idea ravintolanpitoon lähti Siljan tukiryhmältä ja koska retkeily on Siljalle tuttua läpi elämän kestäneen partioharrastuksen kautta, oli hauska idea tarjoilla ruokaa retkeilyvälineillä tehtynä.

Tädille piti joskus löytää selitys, että miksi syön soijaa, kertoo Silja. – Kai minulla on jonkinlainen maailmaparannustauti, naurahtaa hän. Keräsen teemat ovat hänelle sydäntä lähellä olevia asioita; ilmasto, energia ja ympäristö. Pian syntyvä vauva pistää pohtimaan vieläkin enemmän sitä, miten täällä maapallolla voitaisiin elää kestävästi ja kohtuudella siten, että myös tulevat sukupolvet voisivat elää onnellisesti.

Kaiken kaikkiaan teltalla kävi noin 70 asiakasta. – Hienoa, että ihmiset löysivät tänne, vaikka tämä onkin vähän syrjässä, iloitsee Keränen. Edellinen vuosi kunnallisvaltuutettuna on ollut raskas, mutta hyvä. Olemme tehneet päätöksiä ja yhteistyötä muidenkin puolueiden kanssa. Puheenaiheina ovat olleet mm. nuorisotyöntekijöiden määrä, sekä kaupunkikeskustan parantaminen. Syyskuussa lähden mukaan Kainuu Connection – tapaamiseen Helsinkiin, Kainuu Helsingissä teemavuoden mukaisille yrityspäiville, joilla yritämme rekrytoida opiskelijoita tai vastavalmistuneita, myös entisiä kainuulaisia takaisin Kainuuseen.

 

Mikä Kajaanissa on hyvää, kysyn.  – Kajaani on sopivan kokoinen kaupunki. Ymmärrettävän kokoinen, kertoo Silja. Ihmiset ovat aitoja ja vilpittömiä ja vaikka se kuulostaa kliseiseltä, niin täällä on luonto lähellä.

Seuraavan kerran ravintolapäivää vietetään taas 15. marraskuuta.