Suomeksi · 24.09.2012

Ahdistaako pahat uutiset ja maailman meno?

Ahdistaako uutiset
kuva: Papunet, Annakaisa Ojanen

Kahdeksanvuotiaan lapsen surmasta uutisoidut jutut ovat nostaneen valtavan kohun ja sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa jaetaan ja on jaettu paljon asiaa koskevia artikkeleita. Ihmiset ovat suhtautuneet niihin ristiriitaisesti.  Jotkut lukevat ja kauhistelevat, toiset suuttuvat silmittömästi, sillä he eivät halua näitä pahoja uutisia nähdä ollenkaan. Sama koskee eläinaiheisia juttuja, eläinten pahoinpitelyitä ja hyväksikäyttöjä. Pian uutiset alkavat ahdistaa.

Itse olen huomannut, että ne jotka tuntevat, elävät ja voivat pahoin näistä asioista, ovat yleensä myös niitä, jotka konkreettisesti tekevät ympärillä oleville vääryyksille jotain.  Herkemmät sanovat, että eivät pysty lukemaan raakoja juttuja, sillä se järkyttää ja itkettää.

Mutta ajatellaanko hetki? Aivan varmasti sama reaktio tulee myös heillä, jotka tekevät töitä eläinsuojelussa ja lastensuojelussa. He varmasti itkevät itsensä uneen säännöllisesti, mutta totuus on, että jonkun ne työt on tehtävä. Eikö olekin parempi, että se on semmoinen joku, joka voi tuntea myötätuntoa heitä kohtaan? Heitä kohtaan, jotka sitä eivät ole paljoa elämässään kohdanneet. Tämä on hyvä siksi, jotta suojelun kohde ei muuttuisi vain numeroksi statistiikassa. Tottakai on pakko kovettaa itsensä työlle niin etteivät asiat eivät tule kotiin asti kun työpaikan ovi sulkeutuu takana. Murehtimalla muiden asioita jatkuvasti pilaa vaan oman ja läheistensä elämän.

Kädet yhdessä
Kuva Wikimedia Commons

On myös hyvä tietää missä oma raja näiden juttujen lukemisessa menee. Välillä pitää ottaa taukoa ja keskittyä omiin lähimmäisiin, lemmikeihin ja elämään ja pitää siltä osin huolta, että omassa lähipiirissä ei ole epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja yksilöitä. Ei ole kuitenkaan tarkoitus aiheuttaa painajaisia itselleen, eikä tuottaa ylettömän suurta pahaa oloa. Jos taas reagoit hyvin herkästi kaikkeen, kannattaa silloin myös tutkailla itseään ja miettiä mistä se voisi johtua.

Onko sinua itseäsi kohdeltu kaltoin joskus?

Ehkä juuri tämän vuoksi huostaanotossa työskentelevien urat ovat kovin lyhyitä muihin työuriin verrattuna, sillä työ on äärimmäisen kuluttavaa ja raskasta.

Kuva: Papunet

Yhden ihmisen kohtalo

On olemassa sanonta, että kaikkia maailman lapsia ja eläimiä ei voi pelastaa. Kuitenkin sen yhden lapsen ja eläimen koko maailma muuttuu, kun hänet korjataan parempaan talteen. Muistatko tapahtuiko sinulle tämmöistä käänteentekevää koskaan elämäsi aikana? Mieti miten suuri muutos se on esimerkiksi ihmiselle, joka on joutunut miettimään ruokaa, väkivaltaa, kylmyyttä ja pahoinvointia. Ja jos tämä sitten pääseekin lämpimään, säännöllisesti saatavan ravinnon ääreen, lempeän ihmisen huomioitavaksi, ilman pelkoa väkivallasta? Joillekin se suuri käänteentekevä asia voi olla sairauden löytyminen, hoidon tehoaminen tai parantuminen, muutokset parisuhteissa, lapsen saaminen, ystävän auttava käsi, työpaikan vaihdos … tapahtumat voivat olla isoja tai pieniä, mutta pienetkin jäljet näkyvät kauaskantoisesti ihmisessä, hyvänä tai pahana.

On varmasti ihan naiivia, mutta hyödyllistä uskoa ihmisten hyvyyteen. Tämä sisältää kuitenkin myös sen, että myös sen, että hyvä ja paha pitää opetella erottamaan. Empatiakykyä voi oppia ihan samalla tavalla kuin sitä välinpitämättömyyttä, jonka pariin valitetavan usea nuori ja aikuinenkin ajautuu. On vain harva osa ihmisiä jotka eivät luonnostaan tunne empatiaa ja yleensä he kärsivät vakavasta mielenterveysongelmasta tai persoonallisuushäiriöstä. Hyvän ja pahan eron oppiminen on nimenomaan tärkeätä lapselle ja nuorelle aikuiselle. Aikuisenakin tätä empatiakykyä voi harjoittaa, sallia itselleen ne tunteet jotka luonnostaan pulpahtavat pinnalle, mutta rakentavasti.

Itse jaan kohulinkkejä, mutta harkitsevasti. Artikkelin tulee sisältää faktaa, eikä olla pelkästään graafisilla yksityiskohdilla maalailua. Mielellään linkkejä joista voi oivalta jotain, tai jotka saavat ajattelemaan. Tai sitten ne sisältävät pilkahduksen toivosta. On ihmisiä jotka eivät välitä, eivätkä avaa silmiään. He eivät halua kohdata sitä, että pahoja asoita oikeasti tapahtuu jossakin. Niitä tapahtuu naapurissa, omalla kadulla, samassa kylässä tai kaupungissa. Jo se, että välinpitämätön, tai hyvän ja pahan erojen välimaastoon eksynyt näkee, että nämä asiat ovat yleisesti paheksuttuja ja herättävät tunteita empatiaherkissä ihmisissä, ohjaa kanssaihmistä oikeaan suuntaan.

Oli sitten kyseessä kissa tai koira, lapsi tai aikuinen.

Välittäkäämme toisistamme.

[Paltarissa 20.9.2012, edit: 20.10.2020]

This post has already been read 1315 times!

Minnamoira – Follow me