Blog · 01.03.2017

Työttömänä olemisen sietämättömyys

Taustaa

Valmistuin BBA:ksi vuonna 2001 ja tein talouden ja hallinnon tehtäviä n. 12 vuoden ajan sekä ulkomailla että Suomessa. Töitä riitti koko ajan, varsinkin ulkomailla, jossa tarvittiin kielitaitoisia taloushallinnon ihmisiä multikansallisisissa yrityksissä. Olin erityisesti hyvä joustamaan ja minut palkattiinkin usein organisaatio- ja ohjelmistomuutoksien kourissa toimiviin yrityksiin joissa tarvittiin henkilöitä, jotka osaavat ikäänkuin “kääriä hihat”  ja eivätkä tarvinneet pitkää perehdytystä työtehtäviin kädestä pitäen.

Kainuuseen palattuani iski työttömyys. Taloushallinnon hommia ei ollutkaan niin paljon saatavilla nälkämaassa ja olin jo tässä vaiheessa tympiintynyt taloushallintoon. Olin ikäänkuin ajautunut taloushallinnon pariin, kun muutakaan ei juuri silloin ulkomaille muuttaessani ollut tarjolla.

Halusin vaihtaa alaa ja halusin tehdä jotakin luovempaa. Vuonna 2012 olin jälleen “ajautunut tekemään jotakin” ja tällä kertaa se oli verkkolehteen kirjoittamista. Innostuin tästä valtavasti! Olin kirjoittanut koko ikäni ja viihtynyt uuden villityksen, sosiaalisen median, parissa jo 5-6 vuotta. Olin myös ylläpitänyt blogia useamman vuoden ja väsäillyt kaikenlaisia nettisivuja Tripodin ja Geocitiesin ajoista lähtien. Halusin virallistaa nettisivujen tekemisen taitoni, opetella videointia ja halusin suunnitella kirjoittamisesta ja viestinnästä itselleni uutta ammattia.

Opiskelin siis audiovisuaalista viestintää Kainuun ammattiopistossa 2 vuoden ajan 2014-2016.  Vihdoinkin minulla oli taitoa hakea viestinnän töitä! Monesti markkinoinnin, tiedottamisen ja viestinnän parissa edellytettiin esimerkiksi taittotaitoa ja grafiikan tekoa, ja koska en ollut sitä aiemmin osannut, oli se rajoittanut työtehtäviä, joita pelkällä liiketalouden tutkinnolla voisin hakea.

Työnhakua

Valmistuin siis huhtikuun lopussa 2016 ja olen sen jälkeen hakenut töitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tänään on 1.3.2017 ja olen tähän mennessä hakenut 28 työpaikkaa. – Ai niinkö vähän vain, saattaa joku kysyä? No minäpä selitän.

Työnimikkeitä joita olen hakenut ovat muun muassa:

viestintäsuunnittelija, viestintäasiantuntija, myyntisihteeri, customer service coordinator, palkanlaskijaharjoittelija, taloushallinnon henkilöitä, palveluneuvoja, etuuskäsittelijä, kaupallinen tuottaja, markkinointikoordinaattori, toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijä, hankesihteeri, hallinnon sihteeri, hankintasihteeri, autovuokraamovirkailija (vastuulla myös markkinointitoimenpiteitä), hanketyöntekijä, customer project assistant, markkinointiassistentti, markkinoinnin suunnittelija, opintosihteeri (vastuulla markkinointitoimenpiteitä), työnvälityksen asiakaspalvelija, työnvälityksen asiantuntija, toimittaja, kesätoimittaja, toimitusjohtaja (vastuualueenaan markkinointi ja viestintä) .

Työhaastatteluun olen päässyt 4 x viestintäasiantuntija/suunnittelijan paikkaan, 2 x myyntisihteerin paikkaan, ja kerran hankesihteerin paikkaan. Uskon siis olevani oikeilla jäljillä vaikka vaihtelevasti minun on tulkittu olevan joko liian kokenut (?) tai kokematon hakemiini tehtäviin.

Ellei työpaikka ole valtiolla.fi – tai kela.fi/rekrytoi -portaalien kautta haettavissa, niin työhakemukseen pistetään ihan oma hakuteksti ja asiaankuuluva CV. Työnhaussa suositellaan ylläpitämään eri versioita CV:stä. Minulla näitä versioita on 4:

  1. suomenkielinen CV jossa “kaikki” työkokemus
  2. englanninkielinen CV jossa “kaikki” olennainen työkokemus
  3. suomenkielinen viestinnän tehtäviin erikoistunut CV
  4. suomenkielinen taloushallinnon tehtäviiin erikoistunut CV

Näiden CV-versioiden väliltä sitten valitsen sopivimman tehtäviin, joita haen. Joskus olen laittanut mukaan kaksi eri versiota CV:stä (pääsin haastatteluun!). Näiden CV:den ylläpito pätkätöiden ohella on muuten ihan oikeata työtä. Kunnia kaikille työttömille, jotka sitä aktiivisesti jaksavat.

Milloin itse päivitit 4 versiota CV:stäsi viimeksi?

Toki noihin valtion ja Kelan rekryportaalien täyttäminenkin on työn ja tuskan takana. Kelan portaaliin laitoin yli 30 riviä työkokemusta, yksi työsuhde aina rivillään. Opintoja, kursseja ja osaamista tuli toiset mokomat. Ja jokaisesta työsuhteesta kysytään aloitus- ja lopetuspäivämäärä, päivän tarkkuudella. Lisäksi maantieteellinen sijainti, maa, kunta/lääni/alue ja kaupunki. Lisäksi on valittava alasvetovalikosta päätoimiala ja sille vielä toisesta alasvetovalikosta joku alatoimiala. Työtehtävätkin valitaan alasvetovalikosta ja jos tämä ei vielä ole tarkkaa niin siinä on vielä tyhjä laatikko vieressä, johon saa kertoa lisää työtehtävistään.

Miten hyvin tämmöinen lomake soveltuu pätkätyötä tehneelle? Vastaus on, että ei mitenkään.

Tämän lisäksi tulee toki täyttää ne 25 erilaista rekrytointi- ja vuokratyöfirmojen portaalia, joissa jokaisessa on omanlaisensa liimaa-leikkaa metodi oman profiilin täyttämiseksi. Itse olen tällä hetkellä rekisteröityneenä Sihtiin, EilaKaislalle, Varamiespalveluun, Kairestiin ja Banssiin. Enempää en nyt jaksa. Ihan oikeasti. Manpower kerkesi minulla mennä vanhaksi huomaamattani opintojen aikana. Suren sitä vieläkin.

Joku voisi ihmetellä, että no miksi et vain menisi vaikka hotellin respaan töihin, kun sinulla on kielitaitoa? No siksi, että jos nyt täytän CV:tä jollain vastaanoton töillä, kun siellä ennestään on taloushallinnon assistenttia, laskuttajaa yms. niin ajaudun vielä kauemmaksi siitä mitä haluan oikeasti tehdä. Valitettava tosiasia on, että ihmisiä palkataan varsinkin vuokratyöfirmoissa sen entisen CV:n perusteella. Sitäpaitsi hotellien vastaanottoihin on varmasti tarjolla lukuisia ammattitaitoisia restonomeja, ravintola- ja hotellialan opiskelijoita ja jo alalla työkokemusta hankkineita henkilöitä.

Siivoamaan minua ei oteta. En edes tiedä miten voisin muotoilla työhakemukseni niin että minut kutsuttaisiin edes haastatteluun. Ja nyt ihmettelen että onko oikeasti pakko mennä? Kuka minut palkkaisi siivoojaksi, kun tietää, että häviän töistä heti kun pääsen koulutustani ja mielenkiintoani vastaavaaviin tehtäviin? Olen kuullut kyllä tarinan yliopistosta valmistuneesta joka poisti yliopistotutkintonsa CV:stään jotta sai edes jotakin töitä. Oman alan tehtäviin hän ei juuri silloin päässyt. Ehkä tämä on edessä vielä itsellänikin.

Sama koskee asiakaspalvelutehtäviä, joissa olen menneisyydessä ihan viihtynytkin. Kaltaiseni hyperaktiivinen ja työteliäs ihminen kuitenkin kyllästyy aika nopeasti rutiininomaiseen tehtävään, varsinkin jos asiakaspalvelu on varsin helppoa. Olen senkin polun käynyt läpi sillä tuloksella että masennuin ja itkin päivittäin työpisteessäni, kunnes jäin sairaslomalle ja minulle jäi aikaa hakea niitä mieluisia töitä. Asiakaspalvelutehtävät ovat lähtökohtaisesti ihan mielenkiintoisia, jos ne ovat monipuolisia ja työväline ei yksinomaan ole puhelin tai pelkkää samaan asiaan vastaamista.  Kuusi kuukautta samaa työtä  alkaa kuitenkin jo polttelemaan takapuolessa ja haluaisin joko etenemismahdollisuuksia tai erilaisia asiakaskokonaisuuksia.

Ja palkka. Tässä iässä ei enää naurata istua asiakaspalvelussa 1200€ kuukausipalkalla. Eikä edes 1500€. Varsinkaan kun työkaveri vieressä saa samasta työstä tonnin enemmän (been there done that).

Turhauttava byrokratia

Kun hain omaehtoiseen opiskeluun ammattiopistoon, jouduin asioimaan TE-toimistossa. Kohdalleni sattui asiakaspalvelijaksi filosofian maisteri, joka oli opiskellut pääaineenaan historiaa. Hän ei ymmärtänyt mitenkään, kuinka liiketalouden (talous, hallinto, markkinointi, logistiikka, HR) AMK-tutkinnon haltijalle ammattikoulun media-assistentin koulutus olisi mitenkään työllistymistä edistävää. Sain mukaani A4-kaavakkeen johon minun tulisi perustella miten tämä koulutus auttaisi minua, sillä olihan media-assistentin tutkinto alempi tutkinto kuin mikä minulla oli jo ennestään. Ja tuo maisteri siis tuhahti minulle opiskeluaineensa ja tutkintonsa itse, samalla kun totesi että varaisi minulle ajan toiselle asiakaspalvelijalle, jolla olisi enemmän kokemusta näistä opinto-asioista. Itse BBA (tradenomi) -mielessäni kauhistelin asiakaspalvelijan 10-sormijärjestelmän puutetta (Tämä muuten pakolliseksi aineeksi ylä-asteelle!).

Marssin muutaman päivän päästä tämän toisen asiakaspalvelijan juttusille täyteen kirjoittamani A4-kaavakkeeni kanssa ja hän nauroi hyväntuulisesti.

-Tottakai tämä tukee sinun työllistymistäsi, tämähän on ihan selvä asia!

Minä olin kerennyt stressata kielteisestä päätöksestä jo ihan turhaan.

Mitähän siellä TE-toimistossa sanottiin entiselle työkaverille joka lähti AMK-insinööritutkinnon jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi?

Muuton jälkeen

Tänne Kangasniemelle muutettuani olen tietenkin jatkanut töiden hakemista. Onneksi tässä on työssäkäyntialuetta enemmänkin: Pieksämäki, Mikkeli ja Jyväskylä. Lisäksi olen yrittänyt ottaa aktiivisesti yhteyttä TE-toimistoon.

Viimeksi olen ollut yhteydessä sinne silloin kun valmistuin, eli huhtikuussa 2016. Sen jälkeen minuun ei ole oltu yhteydessä, eli 10 kuukauteen. Soitin valtakunnalliseen palvelunumeroon helmikuun 2017 alussa ja pyysin että saisin jutella jonkun kanssa jatko-opinnoista, sillä haluan jatkaa osaamiseni kehittämistä, jos tämä työttömyys nyt näyttää jatkuvan pitempäänkin. Asiani kirjattiin ja samalla huomattiin, että asiakkuutta ei ole siirretty Kainuusta Etelä-Savoon. Noh, asiakkuus siirrettiin Etelä-Savoon siinä puhelimessa odottaessani. Annoin uuden osoitteeni ja asiakaspalvelija ruksasi toisen alueen sieltä luettelosta tietoihini ja se oli siinä.

Kuinka moni työtön tietää, että asiakkuus ja osoite eivät päivity automaattisesti TE-toimistoon, kun muuttaa paikkakuntaa?

Tämän sai kokea myös avopuolisoni, jolle tuli tammikuussa kehoituskirje hakea työtä Kajaanista. Samassa kirjeessa uhattiin työttömyyskorvauksien katkaisulla, jos paikkaa ei hakisi. Työpaikka ei kuitenkaan ole TE-toimiston annettavissa, vaan siihen haetaan työhakemuksella, aivan kuin muihinkin avoinna oleviin työpaikkoihin ja työnantaja sitten arvioi hakijoiden keskuudesta soveltuvat haastatteluun, joiden keskuudesta työntekijä sitten rekrytoidaan. Tuon kirjeen nimi on siis TYÖTARJOUS.

Avomies laittoi TE-toimiston www-sivujen asiointipalvelun kautta viestin, että hän on muuttanut ja asuu täällä Kangasniemellä.

Arvatkaa mitä sitten tapahtui?

TE-toimistolta tuli paperikirje 3 päivän päästä jossa pyydettiin kirjallinen selitys sille, miksi avomieheni ei hae hänelle osoitettua paikkaa ja kerrottiin että TE-toimisto harkitsee työttömyysetuuden katkaisua. Avomieheni kirjoitti uuden viestin TE-toimiston www-sivujen asiointipalveluiden kautta: “Asun Kangasniemellä. Kangasniemeltä on Kajaaniin 320 km.” Mainittakoon asiaa tietämättömille nyt tässä yhteydessä, että työnhakuvelvoite on 80 km etäisyydellä sijaitseviin työpaikkoihin.

TE-toimistossa siis menee todella paljon aikaa tämmöiseen tyhjänpäiväiseen papereiden pyörittämiseen.

Minulle ei ole vieläkään soitettu TE-toimistosta ja yritin soittaa sinne tänään uudemman kerran. Jonotin 7 minuuttia MAKSULLISELLA puhelinlinjalla ja puheluun ei vastattu. En halunnut odottaa kauempaa, sillä mielestäni on typerintä ikinä, että työtön, joka haluaa neuvontaa työllisyysasioissa, joutuu soittamaan maksulliseen neuvontapuheluun jotta saisi apua ja siihen puheluun ei siis vastata! Laitoinkin siis TE-toimistoon sähköpostia, jossa muistuttelen soittopyynnöstäni.

Minkälaiset palvelut sitten auttaisivat minunlaistani ihmistä saamaan töitä? Entäs työttömyyttä kokeneet kaveripiirini, mitä he ovat asiasta mieltä? Laitoin kyselyä 8 tutulle ja kaverilleni ja toivon heistä ainakin jonkun vastaavan. Kirjoitan siitä seuraavan blogikirjoituksen piakkoin.

Yritin muotoilla otsikon neutraaliksi. Oikea otsikko olisi kuitenkin tässä tapauksessa ollut “Työttömänä olemisen sietämätön vitutus”. 

This post has already been read 1411 times!

Minnamoira – Follow me