Blogi: Toinen päivä Ihon alla

Ajattelin ensin, etten jaksa edes kirjoittaa, sillä olo on nautinnollisen väsynyt. Toinen päivä (keskiviikko) tv-sarjan Ihon alla tuotannossa oli kuitenkin taas niin jännittävä, että on pakko kertoa siitä jotain.

Päivä alkaa sillä, että kiiruhdan vaihtamaan oman autoni lennossa tuotannon vuokra-autoon, jolla haen näyttelijän majoituksestaan settipaikalle. Sen jälkeen onkin pientä odottelua kuvauksien aikaan, toki juoksen tavaroita sinne tänne ja yritän taas opetella kuka on kukin. Itse kuvausryhmä taitaa jäädä väkisinkin vähän tuntemattomammaksi, sillä he ovat koko ajan kameran, mikrofonin tai jonkin muun laitteen kanssa kiinni ja en näin ollen ole heidän kanssaan juurikaan tekemisissä. Ensimmäisestä päivästä viisastuneena tuon kotoa mukanani tussin, kyniä, post-it muistilappuja sekä paperileikkurin.

Mielenkiintoiseksi päivä muuttuu kuitenkin siinä vaiheessa, kun saan oman radiopuhelimen Teemulta ja minut määrätään joksikin aikaa avustajaksi 1. apulaisohjaajalle, Iirikselle. Saan soitella puheluita, saatella näyttelijöitä ja näyttelijättäriä maskeerauksesta settiin, eli kuvauspaikalle, sekä opetella lukemaan call-sheettiä, johon en olle paneutunut vielä niin hyvin, että tajuaisin siitä mitään konkreettista.

Pohdin ankarasti omaa suhtautumistani näyttelijöihin. Tunnen heistä nimeltä vain yhden, mutta kun uusia näyttelijöitä saapuu paikalle, huomaan, että tunnistan kuitenkin toisenkin.Viedessäni heille vesipulloja, kehoitan heitä kirjoittamaan nimensä pulloihin, jotta he saisivat oman pullonsa takaisin ilman, että ne menisivät sekaisin. Kehoitan heitä siis sanomalla, että kirjoittaisitteko itse oman nimenne, koska en tunne teitä kaikkia. Jälkeenpäin pohdin, että olikohan se korrektisti sanottu, loukkasinkohan jotakuta vai ovatko näyttelijät yleensä kyllästyneitä siihen, ettei heihin varmasti osata suhtautua niinkuin tavallisiin ihmisiin?

Maskeerausauton kuljettaja, hassunhauska Kaamanen vakuuttaa minulle myöhemmin, että näyttelijät taatusti ovat mielissään, jos heitä kohtelee niinkuin he eivät olisikaan kuuluisia. Hyvä. Uskon Kaamasta ja ajattelen, että näyttelijätkin ovat eräänlaisia asiakkaita ja asiakaspalvelustahan minulla on kokemusta roppakaupalla.

Illallemmalla pääsen taas käymään kaksikin kertaa Kajaanin lentokentällä. Sen jälkeen vuoraamme kaimani Minnan kanssa sairaalan leikkaussalin muovilla. Minna nauraa, että tämä ei ole suinkaan hassuinta, mitä hän on joutunut tekemään. Kaikenlaista tulee kuulema eteen…. (tästä olisikin kiva kuulla tarinoita joskus lisää).

Minä pohdin itsekseni, että miten pari vuotta sitten saatoin kuvitella, että lähtisin opiskelemaan jotakin muuta kuin media-alaa? Tämä on hirvittävän hauskaa hommaa! Ei tässä ihmishenkiä pelasteta, mutta luovuutta saa käyttää, saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja silti toimia hyvinkin itsenäisesti ja vapaasti.

//Minna

Uutislinkkejä:

Yle; tuotanto-asssitentti Aila Mulari

Yle: ohjaaja-käsikirjoittaja Miikko Oikkonen

Yle: Sairaalasarjojen lavastaja … 

Ihon alla koko blogisarja:

1. https://minnamoira.fi/2014/ihon-alla/
2. https://minnamoira.fi/2014/ensimmainen-paiva-ihon-alla/
3. https://minnamoira.fi/2014/toinen-paiva-ihon-alla/
4. https://minnamoira.fi/2014/kolmas-paiva-ihon-alla/
5. https://minnamoira.fi/2014/neljas-paiva-ihon-alla/
6. https://minnamoira.fi/2014/viides-paiva-ihon-alla/
7. https://minnamoira.fi/2014/kuudes-paiva-ihon-alla/
8. https://minnamoira.fi/2014/ihon-alla-yhteenveto/

This post has already been read 2611 times!