Blogi Suomeksi

Parisuhteista ja ihmisistä

Aidon ihmissuhteen muodostus on taitolaji. Eikä sitäkään niinkään. Parisuhdetta pitää haluta, rakentaa ja siitä pitää puhua. Mitä, missä, miksi ja milloin? Ja miten? Miksi juuri nyt? Miksi ei aiemmin? Miten me traumatisoituneet ihmiset pääsemme takaisin hevosen selkään jos vastapuoli ei ole yhtään avautuvainen tai herkkänä meidän tarpeillemme, vaikka niistä kommunikoimme? Kukaan ei oikeasti halua olla traumaattinen tai neuroottinen. Kukaan ei halua paljastaa pahimpia pelkojaan ääneen, tai silloin kun haluamme äärimmäisen paljon, että vastapuoli pitäisi meistä.

Joskus, ja oikeasti usemmiten on oman mielenterveyden vuoksi tarpeellista kertoa toiselle peloistaan. Pyytää apua, selvennystä, haastaa omat ja hänen toimintatavat ja kertoa, että oma olo on tuskainen, ahdistunut, epäonnistunut ja pelokas. Tai jotain, ihan mitä vain.

Suurin osa ihmisistä on empaattisia. Intuitiivisia. Tuntevia ja kokevia.

Suuria ongelmia tulee yleensä silloin, kun emme näe oman rakastumisemme läpi toisen puutteita tai ongelmia ja katsomme häntä vain ruusunpunaisten linssien läpi. Joskus todellisten haasteiden ja ongelmien läpi ei näe ennenkuin joku muu isompi hälytyskello soi. Joskus siihen menee 10 kk tai joskus 10 päivää. Joskus hälytyskellot soivat vasta siinä vaiheessa, kun olemme naimisissa.

Miten näitä tilanteita voisi välttää, kyselee epätietoinen?

Miten voimme pelastaa itsemme kieroutuneilta ihmisiltä? Niiltä, jotka toivovat ihan oikeasti toiselle pahaa? Eivät välitä? Kertovat valheita itsestään ja lähimmäisistään? Kertovat tarinoita, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa? Antavat ymmärtää jatkuvasti, mutta eivät ymmärrä antaa itsestään sitä pienintä palaa, minkä toinen tarvitsisi? Se pala voi olla tarina omasta epävarmuudesta. Empatiaa. Tarinoita menneisyydestä. Halaus. Hymy. Rohkaisu.

Missä on meidän inhimillinen ystävyytemme ja rakkautemme toisia kohtaan? Myös niitä kohtaan, jotka tekevät hieman väärin, mutta joille emme ihmisyytemme nimissä voi silti jättää vastaamatta. Haluamme vain patistaa heidät oikealle polulle.

Minä vain kysyn. Minä en tiedä vastausta tähän edelleenkään, mutta minä suren ihmisyyden puutteen puolesta.

This post has already been read 73 times!

Leave a Reply

%d bloggers like this: