Päivä jolloin annoin periksi

0 0

Ei ole valkoisia hevosia, ei ole ruusuja, eikä ole ikuista rakkautta, joka kestää rakkauden kesästä vanhuuteen kiikkutuolissa.  Ei ole romanttista elokuvaa käsi kädessä leffateatterissa tai kotisohvalla. Ei ole rakastuneiden kirmailua kukkaniityllä. Ei ole auringossa lämmennyttä valkoviiniä pyöräretkipiknikillä. Ei ole sinun, minun, eikä varsinkaan meidän yhteistä. Ei ole mitään.

Minä annan periksi. Nyt tiedän mistä vuosikausia yksin viihtyvät ikisinkut syntyvät. Ne syntyvät pettymyksistä, tuhansista kyynelistä ja rikkoutuneista unelmista. Ne syntyvät kommunikaation puutteesta, ylenkatsemisesta, välinpitämättömyydestä ja läpinäkyvyydestä. Ne syntyvät kohtaamisen toiveesta ja siitä tuskasta, kun pyyntö toisensa jälkeen evätään tai jätetään täysin huomioimatta. Ne syntyvät väärinkäsityksistä, joita ei haluta korjata. Näe minut! Kohtaa minut! Puhu minulle!

Kuka tässä uskaltaa rakastua enää? Ei enää ikinä. Ei, ei, ei, ei ja ei.

Mitä opin tästä?

Sen, että jos joskus menneisyydessäni kohtelin jotakuta huonosti, niin olen tänään tehnyt vakavaa arviointia siitä tarvitseeko minun pyytää anteeksi. Ilokseni olen huomannut että tyyppi on jatkanut elämää ja on onnellinen. Kunnes törmään siihen toiseen onnettomaan, jolla menee vielä huonommin kuin silloin ja poden huonoa omaatuntoa, että lisäsinkö tuon henkilön tuskaa toimimalla niinkuin toimin tai jättämällä jotakin tekemättä.

Paha olo kylvää pahaa oloa. Rikkinäiset ihmiset kylvävät tuhoa ympärilleen. Olemme kaikki syyllisiä siihen jollakin tavalla. Jos ei aktiivisesti satuttamalla, niin hiljaisuudella, kävelemällä ohi ja käyttäytymällä, niinkuin emme muka huomaisi toisen tuskaa.

Puhukaa toisillenne. Rakastakaa toisianne. Huomioikaa toisianne. Antakaa anteeksi. Älkää hylätkö. Kohdelkaa toisianne ja lähimmäisiänne niinkuin inhimillisiä ihmisiä tulisi kohdella. Toimikaa toistenne kanssa niinkuin haluaisitte itsenne kanssa toimittavan. Pyytäkää apua ja antakaa apua. Kohtuudella tietenkin.

Minut on kerran uhattu tappaa. Korjaan, kaksikin kertaa (vieläkin pidän yhtä viestiä tallessa Facebookissa, ihan vain varulta). Ja kerran puoliso uhkasi raiskata parisuhteessa. Tämmöisille ihmisille en ole mitään velkaa.

Rajansa kaikella.

Happy
Happy
0 %
Sad
Sad
0 %
Excited
Excited
0 %
Sleepy
Sleepy
0 %
Angry
Angry
0 %
Surprise
Surprise
0 %

This post has already been read 142 times!

Leave a Reply

Previous post Ensisuudelmasta EP:hen
Next post Rokkia keskellä korpimetsää

Uusimmat (Recent)

Älä lue tätä!

Archives

Suosittuja (popular posts)

Archives

%d bloggers like this: