Heräsin yhtenä aamuna ja tajusin, etten ole saavuttanut yhtäkään uratoivettani, joita minulla on ollut valmistumiseni jälkeen. Olen siis epäonnistunut urallani. Miten näin pääsi käymään?
Valmistuin BBA:ksi vuonna 2001. Opiskeluaika oli aivan huippua! Olin mukana monessa: tein koulutusohjelmamme uutislehtistä, olin luokkamme varapuheenjohtaja ja koulutusohjelmamme kansainvälinen opiskelijatutori. Opiskelu oli osittain vaikeata. Reputin kirjanpidon, mutta uusintakierroksella sainkin yllätyksekseni kakkosen, asteikolla 1-3.
Opiskeluaikanamme meille toitotettiin koulussa, kuinka olimme niin fiksuja ja valmiita työelämään. Meille sanottiin, kuinka voisimme tehdä melkein mitä halusimme. Olihan meillä Suomen ensimmäisiin lukeutuva englanninkielinen BBA-tutkinto, eli Bachelor in Business Administration. (International Business Management) Ja minä uskoin tähän vankkumatta. Koulutusohjelman opintoihin kuului pakolliset ulkomaanvisiitit. Kävimme eri maissa opiskelijavaihdossa ja työharjoitteluissa. Minä kävin tekemässä työharjoittelun Pohjois-Namibiassa, Ambomaalla, ja opiskelin vuoden Haldenissa, Norjassa. Maailma oli auki!
Ensimmäinen oikea työpaikkani oli Norjassa
Norjan vuoteni aikana tapasin miehen Oslossa ja valmistumiseni jälkeen muutin sinne. Sain ensimmäisen työpaikkani n. 24-vuotiaana. Kilpailin työpaikoista norjalaisten kanssa. Herätin suurta hämmennystä ollessani niin vanha, vailla kunnollista, olennaista työkokemusta. Ikäiseni norjalaiset olivat 24-vuoden ikään mennessään olleet töissä jo jopa 8 vuoden ajan opintojensa ja koulujensa ohella. Tuohon aikaanhan meillä Suomessa oli lama ja töihin ei päässeet kuin harvat ja valitut. Norjassa, tuossa täystyöllisyyden unelmamaassa, tilanne oli ollut aivan toinen.
Kuitenkin, itse asiassa vain kuukauden työnhaun jälkeen, sain työpaikan erään isomman yrityksen varastolta. Tiimissämme oli 6 henkeä ja teimme töitä kahdessa eri vuorossa. Tehtävänä oli syöttää tietoa järjestelmään tavaran liikkumisesta sisään ja ulos varastosta. Työ oli ihan ok, palkka oli hyvä ja tiimi muuten ok, lukuuottamatta tiimivetäjäämme. Hän oli omasta mielestään hyvin hauska naistennaurattaja. Rasvaiset jutut ja ylimielinen asenne olivat asioita joita kykenin sietämään. Marssin kuitenkin esimiehen luokse siinä vaiheessa, kun tämä tyyppi rupesi ohikulkiessaan vetelemään minua rintaliiveistäni (hakasista selän puolelta). Olin tietenkin ilmoittanut hänelle, etten pitänyt hänen toiminnastaan. Hän ei kuitenkaan korjannut käytöstään, vaikka olin valittanut esimiehelle, ja eräänä iltana, kun olimme iltavuorossa, tämä öykkäri liukui työpöytäni viereen työtuolillaan.
– Kuule Minna, minä olen tämän paikan pomo, hän uhosi kun oli ensin nostanut jalkansa minun työpöydälleni ja nostanut kätensä niskansa taakse, nojaten samalla taaksepäin. (selvästi hän oli saanut esimiehen palautteen) Nuorempi kundi siinä samassa tiimissä haukkoi henkeään järkyttyneenä ja totesikin ääneen työkaverillemme, että kuules Björn, tuo ei ole ihan soveliasta.
Minut vaihdettiin toiseen vuoroon. Loppujen lopuksi, olin siinä toisessa vuorossani vain noin kuukauden ajan. Sen jälkeen esimieheni halusi siirtää minut takaisin alkuperäiseen tiimiin tämän öykkärin kanssa. Niinpä päätin sitten lopettaa työn. Päädyin olemaan ensimmäisessä työpaikassani vain kolmen kuukauden verran. Tietenkin luulin, että tuo ensimmäinen työpaikka jäisi yksittäiseksi ikäväksi kokemukseksi, mutta voi pojat, kuinka väärässä olinkaan.
This post has already been read 776 times!
