Blogi Suomeksi

Miltä tuntuu olla 45-vuotias urallaan epäonnistunut? Osa 1.

epäonnistunut uralla minnamoira

Heräsin yhtenä aamuna ja tajusin, etten ole saavuttanut yhtäkään uratoivettani, joita minulla on ollut valmistumiseni jälkeen. Olen siis epäonnistunut urallani. Miten näin pääsi käymään?

Valmistuin BBA:ksi vuonna 2001. Opiskeluaika oli aivan huippua! Olin mukana monessa: tein koulutusohjelmamme uutislehtistä, olin luokkamme varapuheenjohtaja ja koulutusohjelmamme kansainvälinen opiskelijatutori. Opiskelu oli osittain vaikeata. Reputin kirjanpidon, mutta uusintakierroksella sainkin yllätyksekseni kakkosen, asteikolla 1-3.

Opiskeluaikanamme meille toitotettiin koulussa, kuinka olimme fiksuja ja niin valmiita työelämään. Meille sanottiin, kuinka voisimme tehdä melkein mitä halusimme. Olihan meillä Suomen ensimmäisiin lukeutuva englanninkielinen BBA-tutkinto, eli Bachelor in Business Administration. (International Business Management) Ja minä uskoin tähän vankkumatta. Koulutusohjelman opintoihin kuului pakolliset ulkomaanvisiitit. Kävimme eri maissa opiskelijavaihdossa ja työharjoitteluissa. Minä kävin tekemässä työharjoittelun Pohjois-Namibiassa, Ambomaalla, ja opiskelin vuoden Haldenissa, Norjassa. Maailma oli auki!

Ensimmäinen oikea työpaikkani oli Norjassa

Heinäkuussa Hollihaassa, Oulussa

Norjan vuoteni aikana tapasin miehen Oslossa ja valmistumiseni jälkeen muutin Osloon. Sain ensimmäisen työpaikkani n. 24-vuotiaana. Kilpailin työpaikoista norjalaisten kanssa. Herätin suurta hämmennystä ollessani niinkin vanha, vailla kunnollista relevanttia työkokemusta. Ikäiseni norjalaisethan olivat 24 vuoden ikään mennessään olleet töissä jo jopa 8 vuoden ajan, opintojensa ja koulujensa ohella. Tuohon aikaanhan meillä Suomessa oli lama ja töihin ei päässeet kuin harvat ja valitut. Norjassa, tuossa täystyöllisyyden unelmamaassa, tilanne oli ollut aivan toinen.

Loppujen lopuksi, ja itse asiassa vain kuukauden työnhaun jälkeen, sain kuitenkin työpaikan erään isomman yrityksen varastolta. Tiimissämme oli 6 henkeä ja teimme töitä kahdessa eri vuorossa. Tehtävänä oli syöttää tietoa tavaran liikkumisesta sisään ja ulos varastosta. Työ oli ihan ok, palkka oli hyvä ja tiimi muuten ok, lukuuottamatta tiimivetäjäämme. Hän oli omasta mielestään hyvinkin hauska naistennaurattaja. Rasvaiset jutut ja ylimielinen asenne olivat asioita joita saatoin sietää. Kuitenkin esimiehen luokse marssin silloin, kun tämä tyyppi rupesi ohikulkiessaan vetelemään minua rintaliiveistäni (hakasista selän puolelta). Ilmoitin hänelle, etten pitänyt toiminnastaan. Kuinka ollakaan, eräänä iltana, kun olimme iltavuorossa, hän liukui työpöytäni viereen työtuolillaan, nosti jalkansa työpöytäni reunalle ja totesi rehvakkaasti taaksepäin nojaten, että kuule Minna, minä olen tämän paikan pomo. Nuorempi kundi siinä samassa tiimissa haukkoi henkeään järkyttyneenä ja sanoi ääneen että kuules Björn, tuo ei ole ihan soveliasta. Terveisiä Björnille!

Loppujen lopuksi, olin siinä toisessa vuorossani vain noin kuukauden ajan, ja sen jälkeen esimieheni halusi siirtää minut takaisin tuohon samaan vuoroon tämän öykkärin kanssa. Sen takia päätinkin sitten lopettaa siellä. Päädyin olemaan ensimmäisessä työpaikassani vain kolmen kuukauden verran. Tietenkin luulin, että tuo paska työpaikka jäisi yksittäiseksi kokemukseksi, mutta voi pojat, kuinka väärässä olinkaan.

Osa 2 tulossa.

This post has already been read 189 times!

Leave a Reply

%d bloggers like this: