Blog / Suomeksi · 13.07.2012

2 kuukautta, 2 työtä, 2 päämäärää, 1 elämä

[PALTARI 12.7.2012]

Maanantai

Kollega on lomalla. Teen lehteä. Soittelen iltapäivän kainuulaisille yrittäjille. Valmistelen sopimuspohjaa, lisään sopimuksiin yhteistyökumppaneiden tiedot, tuotteet ja hinnat. Kiroilen yksin ajatuksieni katkeamista useampaan kertaan.

Tiistai

Erään himoitsemani työpaikan haku päättyy. Mietin, että jaksan ehkä vielä työpäivän jälkeen päivittää CV:ni ja laatia ihan kunnollisen hakemuksen ajatuksen kanssa. Teen lehteä. Soittelen tavarantoimittajille ja luen ison kasan sähköpostia, joissa ei oikeastaan ole minulle mitään tärkeätä.  Käyn ajelemassa Melalahdessa hakemassa tuotteita myyntiin ja juomassa teetä paikallisen yrittäjän kanssa. Samalla otan muutaman kuvan ja teen hänestä jutun.

Keskiviikko

Kalenterissa ei ole tältä päivältä merkintää. Tiedän kuitenkin että olen tehnyt lehteä. Ja soitellut yrittäjille.

Torstai

Paltari menee nettiin. Sen jälkeen vielä hienosäätöä. Unohdan puutuotteiden vientimääräykset vähäksi aikaa, oikeastaan unohdin ne jo aikaisemmin, moneen asiaan keskittyminen vie hirveästi henkistä pääomaa ja vastuu pelottaa siinä määrin, että jos tuotemyynnistä tuleekin katastrofi ja tavarat eivät esimerkiksi riitä!

Perjantai

Minulla on toimituksessa 5 säkkiä ja kaksi laatikkoa. Otan ne mukaani Rastiviikko-harjoituksiin, tarkoituksena on siis katsastaa paikka ja että miten viikko tulee pyörimään käyntiin.  En muista lehden toimittamisesta juuri mitään. Todennäköisesti en ole suonut sille ajatustakaan, tai ainakaan en kirjoittanut yhtään juttua.  Koukkaan kodin kautta, otan koirani mukaan peräkonttiin ja ajan pelipaikalle Joutenlammelle.

Lauantai

Minulla on treffit. Mies tulee junalla aamulla ja lähtee sunnuntai-aamuna. Muistan, että tiistaina en tehnyt työhakemusta siihen työpaikkaan. Pusken ärsytykseni syrjään ja yritän keskittyä miehen kanssa juttelemiseen.

Sunnuntai

Seison Joutenlammella Rastiviikko tapahtumassa koko päivän 10-19:00. Odotan kotiinpääsyä aktiivisesti viimeiset kolme.  Maanantaina lähden taas töihin Kajaaniin. Onneksi Paltarin kollega on takaisin lomaltaan, joten verkkolehti jää hänen harteilleen.

Kuva: Wikimedia Commons

Mitä tämä tohina oikein tarkoittaa? 

Toukokuun alusta aloitin työn työvoimatalon ulkopuolella, Kajaanissa. Kävin jokaisen kuun alussa tekemässä töitä ns. “normaaleilla työmarkinoilla” vuokratyöfirman kautta. Kuukauden jälkimmäiset viikot olin töissä edelleen Paltamossa, työvoimatalolla, täällä Paltarin toimituksessa.

Työkaveri jäi sopivasti siinä lomalle kahdeksi viikoksi, jotka olin Paltamo/Paltarissa. Tämän tarkoitti sitä, että työmäärä tuplaantui, kun silti sama määrä artikkeleita tuli laittaa torstaina julkaistavaan verkkolehteemme. Tottahan siihen varmasti olisi suostuttu, että olisi julkaistu vaikkapa vain muutama artikkeli niin sanottuna kevyenä kesäversiona, mutta eipä siinä vaiheessa tullut mieleen.

Samalla tynnyrisaunan tuotanto-toiminta alkoi kiihtyä, ja minua pyydettiin tutkailemaan vientisäädöksiä rapakon taakse. Kyseessä on siis puutuote, jossa on erilaisia standardisoimissäädöksiä, tuholaistorjuntaa ja mahdollisia lupia. Ja kaikki enkkulan kielellä, jota en ole työympäristössä kunnolla käyttänyt nyt viimeiseen viiteen vuoteen.

Lisäksi toiseen hommaan lupautunut kollega sai henkilökohtaisia, mutta onneksi mukavia uutisia. Harmikseen nämä uutiset estivät hänen osallistumisensa projektiin, jota oltiin kaavailtu noin kuukauden ajan. Minua siis pyydettiin tekemään tämä projekti. Aikaa olisi kuukausi ja kyseessä olisi “puhelinkontaktointi”, mutta joka muotoutui sitten Rastiviikon oheistuotemyyntivastaavan työksi. Olin siis käytännössä junailemassa kaikkien myyntiin hankittavien tuotteiden hankinnan.

Sanotaan että kyllä työtä tekevälle riittää. Mikähän sanonta kattaa sen, että kun niitä töitä saattaa kertyä sitten myös niin paljon, että kotona ei jaksa tehdä muuta kuin pakollisen. Eli siis tehdä ruokaa ja käydä koiran kanssa pihalla? Lenkiksi sitä ei nyt voi kutsua mitenkään. Sen lisäksi olen aktiivisesti mukana bloggailemassa ja liittynyt pariin järjestöön.

Ja sitten seis

Nyt kun kaikki hulabaloo on rauhoittunut, tunnen itseni melkeinpä masentuneeksi. Täyspysähdys.  Alan tutkia netin syövereistä kansalaispalkka / perustulo-konsepteja ja toivon että semmoinen olisi saatavissa jo ensi vuoden jälkeen. Ensi vuonna loppuu Paltamon täystyöllisyyskokeilu, mikä tämänkin minun viikkosompailuni mahdollisti. Meitä aktiivisia “tyhjäntoimittajia” vartenhan se perustulomalli on … eikö?

Työllisyyskokeilussa voi siis olla “rankaisematta” töissä, ilman että työttömyyskorvaukseni (työvoimatalon palkka) pienenee. Sehän tästä vielä olisi puuttunut että Rastiviikolla tekemäni lisätunnit vähennettäisiin tienesteistä, sillä olen painanut pari kuukautta ihan täysipäiväistä viikkoa ja siis enemmänkin.

Kajaanissa tekemäni työkin on rauhoittunut niin, että kahden viikon sijaan olin töissä siellä vain viikon, kun töitä ei ollut kesän vuoksi.

Onneksi sataa vettä, olisi nimittäin aivan liikaa jos pitäisi keretä jonnekin rannalle vielä nauttimaan auringosta! Dramaattisesta otsikosta huolimatta olen ihan tyytyväinen viime kuukausien puristukseen. Elämää vartenhan täällä ollaan.  Vaikka me emme tee töitä elämää varten, niin on jokaisen etu, että tekee sitä mikä haastaa, ja tuo jonkinlaista tyydytystä, tai edes sen verran palkkaa, mihin voi rehellisesti sanoa olevansa tyytyväinen.

This post has already been read 1545 times!

Minnamoira – Follow me