Blog / Suomeksi · 19.08.2012

Downshiftausta

(Kainarissa, samana päivänä, edit: 23.9.2020)

Nykyajan pullamössösukupolvi Generation X, eli x-sukupolvi, johon minäkin kuulun, on siis näitä ylipainoisia, tv´tä ja tietokonetta päivät tuntikausia möllöttäviä, liikuntaa vieroksuvia nahjuksia. Vai mitenkä? Puhumattakaan nyt niistä jälkimmäisistä sukupolvista … Y, Z, ja AO …

Noh, olen päässyt siihen ikään elämässäni, että haluan lopettaa haahuilemisen ja kasvattaa juuret jonnekin. Elikkä siis toisin sanoen yrittää kasvaa aikuiseksi. 🙂

Parisuhdetta minulla ei ole, joten miksi siis roikkuisin kaupungissa sitä odottelemassa, kun voisin tehdä juuri niin kuin haluan, eli asua talossa jonka pihalla voi kävellä vaikka alasti, ilman että naapurit näkevät.

Metsään!

1.8. sitten muutin tänne Melalahden perukoille, ihan keskelle puskaa. Tätä voisi kutsua jonkinlaiseksi downshiftaamiseksi, ei juoksevaa lämmintä vettä, eikä sisävessaa. Mielenkiintoista, eikö?

Mikä vetää nuoria naisia metsän keskelle? Tuttavapiirissa on pari muutakin jotka ovat näin tehneet, ilman puolisoita, mukanaan vain muutama lemmikkieläin, eikä heitäkään raskas ruumiillinen työ näytä pelottavan. Puita joutuu hakkaamaan, veden saanti ei ole itsestään selvyys ja puutarhassakin on varmasti oma iso siivunsa hoidettavana.

Avainsana on varmasti se mielekkyys. Elämän mielekkyys siis. Kaikki me pidämme suihkua itsestäänselvyytenä ja silti niin monella on mökki jossa sitä ei ole. Sivistyksen jälkeen palataan mökeiltä virkistyneenä ja akut latautuneina. Onko se siis niin, että akut latautuvat siitä kun saa puurtaa vetensä, lämpönsä ja muun hyvinvointinsa eteen? Minusta tämä on ainakin ollut varsin avartavaa, vaikka olenkin täällä ollut vasta kaksi viikkoa. Kasasin tietokoneen ihan tietoisesti tuonne vintille, jossa ei talvella ole lämmitystä. Saan leikattua tietokoneella istumisaikaani sillä ja keskityn puurtamaan niiden asioiden eteen josta tulee tyydytystä. Niinkuin tänään, keskityin tuhoamaan Japanintatarta pirtin etuikkunan alta ja kuljetin viimeiset, viime viikolla tilaamani polttopuiden loput halkoliiteriin. Sen jälkeen keskityin sytyttelemään uunia jotta saisin pesuvettä…

Tällä hetkellä minulla on varsin ruusunpunaiset lasit täällä maalla elämisestä, mutta rankka talvi on varmasti tulossa. Ensi kesänä tähän aikaan tiedän varmasti, että miten täällä pärjää. Jos siis pärjää.

Olen ehkä mielessäni palannut takaisin Afrikkaan.

This post has already been read 1524 times!

Minnamoira – Follow me