Blogi Työ(ttömyys)

Sosiaalinen eristäminen työpaikalla

Lupasin eilen että kirjoitan toisen artikkelin huonoista työkokemuksistani.

Vuosia sitten olin töissä taksinkuljettajana pienellä paikkakunnalla. Olin ainoa nainen, renkinä työnantajalleni ja ne muut kuskit olivat yksinäisiä yrittäjiä. Koska olin nainen, kohtelias semmoinen, halusivat tietenkin paikan iäkkäämmät naishenkilöt minut kuljettajakseen sairaalareissuille, Kela-kuljetuksiin jne. Tämähän kismitti tietenkin näitä mieskuljettajia, kun asiakkaat alkoivat valumaan minun suuntaan ja niimpä minua alettiin sosiaalisesti eristää taksitolpalle (taukotuvalle). Pian huomasin istuvani tuvalla yksin ja näin vain kuinka muut taksiautoilijat suhailivat ohi, eivätkä käyneet tuvalla viikkoihin. Muutamaa kyytiäkin siinä napattiin typerältä tytöltä, kun pyysivät käyttämään mittaria kiinni, jolloin jäin jonon hännille taas kun mittari käynnistettiin uudestaan.

Vähän aikaa tätä kestin ja sitten häivyin paikalta. En ole ylpeä siitä, että jätin menemättä töihin, mutta viimeinen niitti oli se, että kun mainitsin tästä eristämisestä jne. työnantajalleni (joka sattui olemaan paikallisen yrittäjäyhdistyksen pj), hän ei tehnyt asialle yhtään mitään. Päinvastoin, kuulin eräältä taksinkuljettajalta, että isäntäni oli vähätellyt minua koko äijäköörille ja samaan aikaan esitti minulle sinisilmäisesti olevansa minun puolella.

Noh, yksinistuminen riitti minulle. Eikä palautteen antaminen toiminut ollenkaan.

Oulun Nallikari – ei liity tapaukseen

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *