Blog / Suomeksi · 16.07.2018

Kolin viikonloppu kesäkuussa

Kävimme siskoni kanssa vaeltamassa Kolilla viikonlopun kesäkuun puolessa välissä. Teltat, rinkat, kaikki juomavesi kannettiin mukana jne. Melkein rehellinen vaellus. Sanon melkein, sillä reittimme kulki osittain teitä pitkin. Se teki Kolista helpon vaelluskohteen, mikä sopi kyllä täydellisesti meille. Kahteen otteeseen navigoitiin erittäin tukkoon kasvaneita vanhoja polkuja kännykän avulla, kun halusimme päästä toiselle polulle metsän läpi. Emme eksyneet kertaakaan, ja otan sitä kiitokset itselleni täysin. Heheh!

Käytimme reitin suunnitteluun. www.luontoon.fi – sivustoa, sekä Reittiopas-kartastoa.

Olin perjantain töissä, joten lähdimme ajamaan vasta joskus 17:00 jälkeen. Autosta oli tietenkin palanut laput, joten reitti meni korjaamon kautta, aiheuttaen sen, että olimme lähdössä liikkeelle rinkkojen kanssa vasta kahdeksan aikaan, Peiponpellon P-paikalta. Samoilimme erittäin raskaiden rinkkojen kanssa Myllypuron telttailualueelle, sinne oli n. 2,5 kilometriä.

Myllypuro oli oikein viehättävällä paikalla, joen ylärinteessä, ja paikalla oli ulkohuussi, nuotiopaikka ja puuvaja, jossa oli valmiita polttopuita.

Pystytimme teltan, kömmimme sinne itikoita karkuun ja joimme punaviiniä (kyllä!) ja pelasimme korttia.

Paikalla oli 7 muutakin telttaretkuetta, mutta saimme nukuttua vallan mainiosti.

Toinen hyvä kombo olisi tietenkin hammock ja vähän parempi makuupussi. Hammock ei paina juuri mitään, mutta sitä ei puolestaan voi sitten sitoa ihan minne vain. esim. tunturissa, jossa ei ole puita.

Via trita, via tuta.

The beaten path is the safe path.

Lauantaina matkamme jatkui siis reittiä Havukankorpi – Pirunkirkko ja Ylä-Murhi. Tuo 7km tuntui äärimmäisen pitkältä, janoiselta ja tuskaiselta. Rakkoja ei tullut, mutta mukana ollut koirani teki stopin juuri kun pääsimme Pitkälammen rantaan. Pitkälampi sijaitsee Ylä-Murhin vuokratuvan lähellä, kallion juurella. Siellä huomasin, että koiraparalla oli ilmeisesti tullut rakkulat takatassujen pohjiin ja ne olivat puhjenneet. Tassut olivat siis vereslihalla. Voi raasua!

Vietimme Pitkälammen rannalla useita tunteja ruokaa laittaen ja koiraa uittaen. Täydensimme täydellisesti loppuneet vesivarastot täällä, keittämällä lammen vettä. Elämän pienet perusasiat. 🙂

Aamulla ei taas kiirettä, hyvä tehokas haikki (koiran tassut paketoituna) Herajärven reittiä pitkin takaisin autolle P-Peiponpellolle, jossa meillä oli 3 litraa viileätä vettä auton peräkontissa!

Jee, reissu well done! Huristimme Kolinporttiin pizzalle ja hampurilaiselle ja sitten kotiin Kajaaniin saunomaan äitin luokse.

Milloinkahan pääsen seuraavan kerran reissuun?

This post has already been read 1178 times!

Minnamoira – Follow me