Koko ajan, aina, ei ikinä, eikä koskaan ovat ehdottomia määreitä. Niitä käytetään yleensä pönkittämään omaa tunneperäistä ajatusta, kun haluamme vahvistaa sitä mihin uskomme vakaasti. Tunteista puhuessa nämä sanat ovat kuitenkin vaarallisia. (Orange is the New Black)
Oletko aivan varma, että ei koskaan? Siis oikeastiko ei koskaan? Oletko aivan varma että sinä aina? Siis jatkuvasti ja aina? Eikö ikinä? Eikö edes yhden kerran? Olemmeko niin omien tunteidemme sokaisemia, että puhumme mitä sattuu, ihan vaan sen tunteen torpedoimana mikä sillä hetkellä sattuu olemaan päällä. Viha, rakkaus, pelko, epävarmuus …
Meidän pitäisi puhua asioista: “minusta tuntuu että”, mutta ei sitäkään lausetta tulisi jatkaa sillä, että ei koskaan. Voisiko asian kääntää niin, että sanoisikin, että voisitko useammin? Tai että lopettaisitko tuon mitä teit, sen sijaan että sanoisi, että sinä aina … ?
Tämä ilta on mennyt taas itkuksi. Oliver on iskenyt ihan sieluun asti näillä biiseillään. Se on aika hurjaa, mutta kun on ADDi, niin on ADDi ja ihastumiset tulevat hyvin suuresti. Samoin kävi Devin Townsendin kanssa kolmisen vuotta sitten. Biisien sanoitukset osuvat juuri nyt kohdalleen. Traagista.
Ja tämä sade. Vettä. Vettä. Vettä.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=qzh7ap93NzI]
This post has already been read 550 times!
