Blogi

Jossain mustasukkaisuuden välimaastossa

En ole ollut koulussa kahteen päivään. Olen itkenyt. Olen katsonut Netflixiä koska mitää muuta aivot eivät pysty prosessoimaan.  Alle puolen tunnin pätkiä komediasarjoista, jotka eivät naurata ollenkaan. Sen sijaan olen itkenyt typerissä kohdissa. Olen ajatellut tätä vuotta paljon. Tätä kirottua, vittumaista ja niin järkyttävän surullista vuotta.

That 70´s Show´ssa seurataan Ericin ja Donnan suhteen etenemistä. He ovat siinä välissä seurustelematta jonkin aikaa ja Donna käy treffeillä toisen tyypin kanssa. Ericin ei näytetä käyvän treffeillä kenenkään kanssa, mutta myöhemmin sarjassa, kun Eric ja Donna ovat jälleen taas yhdessä, he törmäävätkin elokuvateatterissa tyttöön, joka moikkaa Ericiä. Donna kysyy Ericiltä, kuka tyttö on. Eric välttelee vastauksensa kanssa ja kertoo hätävalheena tytön olevan vain joku kassaneiti, mutta viimeistään kotona selviää, että Eric kävi treffeillä tuon tytön kanssa.

Donna suuttuu. Mutta Donna ei suutu siitä, että Eric on käynyt tytön kanssa treffeillä, vaan siitä, että Eric valehteli ettei käynyt ja kuka tyttö oli. Oliko tyttö siis jollakin tavalla erityinen, koska hänestä ei voinut puhua ääneen?

Näinhän kävi siis minullekin. Mies olisi saanut vapauden ihan rehellisesti käydä treffailemassa ja katsastamassa muut vaihtoehtonsa ja olisi saanut sen jälkeen vasta päättää, että kenen kanssa jatkaa tutustumista. Minä itse ehdotin hänelle tätä järjestelyä. Se ei kuitenkaan hänelle käynyt.

Jälkeenpäin minä kuitenkin selvitin, että mies oli kuitenkin käynyt treffeillä naisen kanssa, jonka väitti olevan “vanhoja tuttuja vuosien takaa”. MIKSI? MIKSI, minä vain kysyn? Miksi on tarve valehdella? Mitä elämäntarkoitusta tällä palvellaan?

Mielestäni on aina parempi kertoa totuus, kuin kierrellä, tai jopa suoranaisesti valehdella. Jos pelätään sitä, että toinen osapuoli friikkaa totuuden seurauksena, on sen asian kanssa joko elettävä tai laitettava tyyppi kiertoon. Itse en suostuisi esimerkiksi poistamaan kavereitani Facebookista vain sen takia, kun toinen niin vaatii ja on heistä epävarma, mutta olisin kyllä valmis selvittämään, mistä nuo ihmiset tunnen. Tottakai myös esittelisin nuo ihmiset kumppanilleni ihan livenä. Minulla ei ole mitään salattavaa. Onko sinulla?

On toki mustasukkaisia ihmisiä, jotka eivät anna pitää kavereina edes työkavereita tai opiskelukavereita tms. mutta ne ovat ihmisiä erikseen. Täytyy erotella normaali ja sairaalloinen mustasukkaisuus. On myös kyseenalaista pitää kavereinaan yhden illan juttuja, muutama kuukauden säätöjä tms. Minä olen säännöllisin väliajoin siivoillut tämmöiset henkilöt pois kaverilistoiltani. Ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa.

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *