Vihreat

Ihmisten edessä

Vapaaehtoistyö on palkitsevaa ja kivaa. Sen olen huomannut jo ajat sitten, mutta yhdistettynä työhön ihmisten parissa, se se vasta on jotain!  Palkitsevaksi ihmisten kanssa työskentelemisen tekee välitön palaute toisen kasvoilla, kun juttelemme keskellä yön bilistä Kauppakadulla niistä ja näistä. Julistan tässä välittömästi pötypuheeksi viimeisetkin uskomukset tuppisuisista kainuulaisista ja heidän oletetusta epäsosiaalisuudestaan. Kainuulaiset osaavat myös puhua suoraan (vaikka välillä tuskastun kaikenlaisiin kiertelyihin ja vaikenemiseen) ja voivat tokaista vaikka kesken keskustelun, että tuo loukkasi minua, tai kehua hymyä (aww).

Näin vaalien alla olen seissyt ehdokkaan kanssa kadulla ja pysäytellyt ihmisiä hymyillen, heittänyt nokkelan lentävän lauseen (minultahan näitä irtoaa) ja nauranut vedet silmissä tuntemattomien, hetkeksi juttelemaan pysähtyneiden ihmisten kanssa.

En osaa kuvailla tunnetta.. Siihen sisältyy äärimmäistä tyytyväisyyttä, nöyryyttä, iloa ja onnea. Vaalityö tyydyttää uteliaisuuttani, tiedonjanoani, tarvetta olla yhteydessä toiseen ihmiseen edes hetken ajan, kun olemme samaa mieltä jostakin tai keskustelemme rakentavassa hengessä eroavista mielipiteistä.

Tänään vastaan tuli humaltunut herrasmies ja hän oli siis täydellinen herrasmies, vaikka ensiksi aloittikin, että  hän ei sitten ymmärrä Vihreitä ollenkaan. Minä vastasin hänelle hymyillen, että ei tarvitsekaan, riittää, että tiedät, että me olemme täällä hoitamassa luontoa kuntoon. Tuo mies hämmentyi ja kysyi minulta, että uskotko ihan oikeasti tähän? Minä sanoin, että kyllä. Me olemme täällä huolehtimassa sinunkin luonnostasi, että voimme jatkaa täällä elämistä.

Tuo mies kertoi isänsä olevan pitkän linjan keskustalainen ja kokevansa pakkoa olla myös itse keskustalainen, koska se “kulkee suvussa”. Pahoittelin tätä ja annoin esimerkin omasta lähipiiristäni, että mielipidettä saa ja voi muuttaa ja äänestää toista puoluetta. Tämä mies pahoitteli ja sanoi, että ei se onnistu hänellä ainakaan vielä kymmeneen vuoteen, sillä isä on vielä elossa. Tämä oli todella hämmentävä ja kurja ja myös hurja keskustelu. Tiesin, että vaalikäyttäytyminen peritään, mutta että näin voimakkaasti? Hän jatkoi heinänteosta ja paljasti vuosilukuja mitä tapahtui milloinkin, milloin elukat laitettiin pois ja milloin viimeiset heinätyöt tehtiin. Hän arvosti sitä, että minäkin olen maalta kotoisin. Mies sanoi, että isänsä on niin vannoutunut puolueensa kannattaja, että ei voisi äänestää muita, vaikka olisi jopa eri mieltä puolueensa kanssa.

Kerrassaan hurjaa. Näilläkö periaatteilla pitää äänestää?

Huippua oli kuitenkin, että mies otti tarjoamani Vihreiden esitteen ja kehoitti pitämään huolta itsestäni, halasi minua ja sanoi miten hyvä on, että uskon asiaani vakaasti.

Nämä hetket ovat niitä pieniä, hienoja kultahippusia. 🙂 Tämä vastakohtana edelliseen kamalaan kokemukseen, tasapainottaa mukavasti.

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *