Blogi

Passiivisuudesta

Passiivinen henkilö on sellainen, joka ei ota osaa toimintaan, on toimimaton; ponneton, välinpitämätön (Wikipedia)

Jos lasketaan pois masennuksesta johtuva passiivisuus, niin miksi ihmiset ja nuoret ovat Paltamossa, Kainuussa ja koko Suomessa passiivisia? Muualta tulevat ihmettelevät tätä ja olen tällä viikolla kuullut tämmöistä kommenttia sekä pohjoissuomalaiselta että eteläsuomalaiselta. Muualla asuneena minua hämmentää se, ettei paikallista ja siis myös kainuulaista nuorisoa, kiinnosta kovin omat asiat, tulevaisuus tai ajankohtaiset tapahtumat.

Vuonna 2010 julkistetun kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat kansainvälistä kärkeä, mutta heidän kiinnostuksensa osallistua politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on sen sijaan pohjatasoa. Tutkimukseen osallistui peruskoulun 8. luokan oppilaita.   Suomalaisissa kouluissa opiskellaan kyllä yhteiskunnasta ja politiikasta paljon, mutta tieto jää sille tasolle, ettei ihan hahmoteta, että se on jokapäiväistä elämää ja kannustaisivat aktiivisuuteen ja kriittisyyteen.

Kuitenkin luotetaan siihen, että yhteiskunta toimii, mutta ei siis olla valmiita ottamaan osaa yhteiskunnan pyörittämiseen. Demokratian kannalta tämä on huolestuttavaa. Sisäisestä ja käytännön yrittäjyydestä  on tullut uusi  ”in-juttu”, mutta aktiiviseen kansalaisuuteen ei rohkaista.

Suomalaista nykyhetken politiikkaa kritisoidaan joka paikassa ja mediassa; sosiaaliturvaa heikennetään, palvelut rapistuu tai ne yksityistetään, ollaan huolestuneita tuloeroista, keskustellaan energiaratkaisuista ja NATO. Sekin vielä! Kaikissa näissä asioissa kansalaisten enemmistön mielipide on lukuisten mielipidemittausten mukaan päinvastainen. Silti he vaaleissa äänestävät toistuvasti nykyistä politiikkaa toteuttavia puolueita – tai jättävät kokonaan äänestämättä. Ehkä tämä kertoo osaltaan vähäisestä kiinnostuksesta tai yhteiskunnallisen lukutaidon puutteesta. Netin syövereistä löytyy myös teoria siitä, että tämä politiikasta kiinnostumattomuus on järjestelmällisen työn tulos, jolla siis on vaikutettu Suomen koulutuspolitiikkaan jo 70-luvulta lähtien siten, ettei politiikkaa ole otettu opetustyöhön mukaan.

Mielenkiintoista. Kunnallisvaalit ovat tulossa lokakuussa, toivottavasti äänestysprosentti nousee korkealle kaikesta huolimatta!

Tutkimus löytyy täältä.

(Julkaistu Paltarissa 31.5.2012 – http://paltari.wodpress.com )

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *