Huolien murtama elämä

Työttömät eli köyhät ovat kuulema tutkimuksen mukaan sairaimmasta päästä. Allekirjoitan tämän täysin.

Työttömäksi jäämisen jälkeen verenpaine on noussut 150-kiloisen miehen verenpaineen tasolle, sokeriarvot ovat nousseet, kilpirauhasen vajaatoiminta on pahentunut ja paino tietenkin noussut. Tämä viimeinen viikko on ollut yhtä helvettiä. Joka päivä on ollut päänsärkyä ja niska-hartiakipuja. Olen nukkunut taas 4-5 h öitä. Aamulla istun sängyn reunalla ja odotan että verenpaine laskee, kun kädet tärisevät niin adrenaliinista ja verenpaineesta. Kiukusta ja turhautumisesta.

Olen jatkuvasti kiukkuinen. Itkettää. En jaksa tehdä yhtään mitään. Olen hakenut vertaistukea ADHD-ryhmästä sekä lukenut muiden työttömien blogeja. Tieto siitä, etten ole ainoa, helpottaa. Mutta sekään ei auta kokonaistilannetta yhtään eikä paranna asioita.

Maanantaina minulla on taas työpäivä. Se on ihan kivaa, pääsee tekemään jotakin. Autoa minulla ei siltikään vielä ole. Saatan päästä kaverin kyydillä Kajaaniin, josta jatkan sitten äitini autolla Paltamoon.

Taloussanomat kirjoittaa että työttömyystukia saa 390 000 ihmistä, mutta Suomessa on “vain” 280 000 työtöntä.

Työttömänä olemisen sietämättömyys

Taustaa

Valmistuin BBA:ksi vuonna 2001 ja tein talouden ja hallinnon tehtäviä n. 12 vuoden ajan sekä ulkomailla että Suomessa. Töitä riitti koko ajan, varsinkin ulkomailla, jossa tarvittiin kielitaitoisia taloushallinnon ihmisiä multikansallisisissa yrityksissä. Olin erityisesti hyvä joustamaan ja minut palkattiinkin usein organisaatio- ja ohjelmistomuutoksien kourissa toimiviin yrityksiin joissa tarvittiin henkilöitä, jotka osaavat ikäänkuin “kääriä hihat”  ja eivätkä tarvinneet pitkää perehdytystä työtehtäviin kädestä pitäen.

Continue reading