Ahdistaako pahat uutiset ja maailmameno?

Ahdistaako uutiset
kuva: Papunet, Annakaisa Ojanen

Kahdeksanvuotiaan lapsen surmasta uutisoidut jutut ovat nostaneen valtavan kohun ja sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa jaetaan ja on jaettu paljon asiaa koskevia artikkeleita. Ihmiset ovat suhtautuneet niihin ristiriitaisesti, jotkut lukevat ja kauhistelevat, toiset suuttuvat silmittömästi, sillä he eivät halua näitä pahoja uutisia nähdä ollenkaan. Sama koskee eläinaiheisia juttuja, eläinten pahoinpitelyitä ja hyväksikäyttöjä. Pian uutiset alkavat ahdistaa.

Continue reading

2 kuukautta, 2 työtä, 2 päämäärää, 1 elämä

Maanantai

Kollega on lomalla. Teen lehteä. Soittelen iltapäivän kainuulaisille yrittäjille. Valmistelen sopimuspohjaa, lisään sopimuksiin yhteistyökumppaneiden tiedot, tuotteet ja hinnat. Kiroilen yksin ajatuksieni katkeamista useampaan kertaan.

Tiistai

Erään himoitsemani työpaikan haku päättyy. Mietin, että jaksan ehkä vielä työpäivän jälkeen päivittää CV´ni ja laatia ihan kunnollisen hakemuksen ajatuksen kanssa. Teen lehteä. Soittelen tavarantoimittajille ja luen ison kasan sähköpostia, joissa ei oikeastaan ole minulle mitään tärkeätä.  Käyn ajelemassa Melalahdessa hakemassa tuotteita myyntiin ja juomassa teetä paikallisen yrittäjän kanssa. Samalla otan muutaman kuvan ja teen hänestä jutun.

Keskiviikko

Kalenterissa ei ole tältä päivältä merkintää. Tiedän kuitenkin että olen tehnyt lehteä. Ja soitellut yrittäjille.

Torstai

Paltari menee nettiin. Sen jälkeen vielä hienosäätöä. Unohdan puutuotteiden vientimääräykset vähäksi aikaa, oikeastaan unohdin ne jo aikaisemmin, moneen asiaan keskittyminen vie hirveästi henkistä pääomaa ja vastuu pelottaa siinä määrin, että jos tuotemyynnistä tuleekin katastrofi ja tavarat eivät esimerkiksi riitä!

Perjantai

Minulla on toimituksessa 5 säkkiä ja kaksi laatikkoa. Otan ne mukaani Rastiviikko-harjoituksiin, tarkoituksena on siis katsastaa paikka ja että miten viikko tulee pyörimään käyntiin.  En muista lehden toimittamisesta juuri mitään. Todennäköisesti en ole suonut sille ajatustakaan, tai ainakaan en kirjoittanut yhtään juttua.  Koukkaan kodin kautta, otan koirani mukaan peräkonttiin ja ajan pelipaikalle Joutenlammelle.

Lauantai

Minulla on treffit. Mies tulee junalla aamulla ja lähtee sunnuntai-aamuna. Muistan, että tiistaina en tehnyt työhakemusta siihen työpaikkaan. Pusken ärsytykseni syrjään ja yritän keskittyä miehen kanssa juttelemiseen.

Sunnuntai

Seison Joutenlammella Rastiviikko tapahtumassa koko päivän 10-19:00. Odotan kotiinpääsyä aktiivisesti viimeiset kolme.  Maanantaina lähden taas töihin Kajaaniin. Onneksi Paltarin kollega on takaisin lomaltaan, joten verkkolehti jää hänen harteilleen.

Kuva: Wikimedia Commons

 

Mitä tämä tohina oikein tarkoittaa? 

Toukokuun alusta aloitin työn työvoimatalon ulkopuolella, Kajaanissa. Kävin jokaisen kuun alussa tekemässä töitä ns. “normaaleilla työmarkinoilla” vuokratyöfirman kautta. Kuukauden jälkimmäiset viikot olin töissä edelleen Paltamossa, työvoimatalolla, täällä Paltarin toimituksessa.

Työkaveri jäi sopivasti siinä lomalle kahdeksi viikoksi, jotka olin Paltamo/Paltarissa. Tämän tarkoitti sitä, että työmäärä tuplaantui, kun silti sama määrä artikkeleita tuli laittaa torstaina julkaistavaan verkkolehteemme. Tottahan siihen varmasti olisi suostuttu, että olisi julkaistu vaikkapa vain muutama artikkeli niin sanottuna kevyenä kesäversiona, mutta eipä siinä vaiheessa tullut mieleen.

Samalla tynnyrisaunan tuotanto-toiminta alkoi kiihtyä, ja minua pyydettiin tutkailemaan vientisäädöksiä rapakon taakse. Puutuote, jossa on erilaisia standardisoimissäädöksiä, tuholaistorjuntaa ja mahdollisia lupia. Ja kaikki enkkulan kielellä, jota en ole työympäristössä kunnolla käyttänyt nyt viimeiseen viiteen vuoteen.

Lisäksi toiseen hommaan lupautunut kollega sai henkilökohtaisia, mutta onneksi mukavia uutisia. Harmikseen nämä uutiset estivät hänen osallistumisensa projektiin, jota oltiin kaavailtu noin kuukauden ajan. Minua siis pyydettiin tekemään tämä projekti. Aikaa olisi kuukausi ja kyseessä olisi “puhelinkontaktointi”, mutta joka muotoutui sitten Rastiviikon oheistuotemyyntivastaavan työksi. Olin siis käytännössä junailemassa kaikkien myyntiin hankittavien tuotteiden hankinnan.

Sanotaan että kyllä työtä tekevälle riittää. Mikähän sanonta kattaa sen, että kun niitä töitä saattaa kertyä sitten myös niin paljon, että kotona ei jaksa tehdä muuta kuin pakollisen. Eli siis tehdä ruokaa ja käydä koiran kanssa pihalla? Lenkiksi sitä ei nyt voi kutsua mitenkään. Sen lisäksi olen aktiivisesti mukana bloggailemassa ja liittynyt pariin järjestöön.

Ja sitten seis

Nyt kun kaikki hulabaloo on rauhoittunut, tunnen itseni melkeinpä masentuneeksi. Täyspysähdys.  Alan tutkia netin syövereistä kansalaispalkka / perustulo-konsepteja ja toivon että semmoinen olisi saatavissa jo ensi vuoden jälkeen. Ensi vuonna loppuu Paltamon täystyöllisyyskokeilu, mikä tämänkin minun viikkosompailuni mahdollisti. Meitä aktiivisia “tyhjäntoimittajia” vartenhan se perustulomalli on … eikö?

Työllisyyskokeilussa voi siis olla “rankaisematta” töissä, ilman että työttömyyskorvaukseni (työvoimatalon palkka) pienenee. Sehän tästä vielä olisi puuttunut että Rastiviikolla tekemäni lisätunnit vähennettäisiin tienesteistä, sillä olen painanut pari kuukautta ihan täysipäiväistä viikkoa ja siis enemmänkin.

Kajaanissa tekemäni työkin on rauhoittunut niin, että kahden viikon sijaan olin töissä siellä vain viikon, kun töitä ei ollut kesän vuoksi.

Onneksi sataa vettä, olisi nimittäin aivan liikaa jos pitäisi keretä jonnekin rannalle vielä nauttimaan auringosta! Dramaattisesta otsikosta huolimatta olen ihan tyytyväinen viime kuukausien puristukseen. Elämää vartenhan täällä ollaan.  Vaikka me emme tee töitä elämää varten, niin on jokaisen etu, että tekee sitä mikä haastaa, ja tuo jonkinlaista tyydytystä, tai edes sen verran palkkaa, mihin voi rehellisesti sanoa olevansa tyytyväinen.

[PALTARI 12.7.2012]

Passiivisuudesta

Passiivinen henkilö on sellainen, joka ei ota osaa toimintaan, on toimimaton; ponneton, välinpitämätön (Wikipedia)

Jos lasketaan pois masennuksesta johtuva passiivisuus, niin miksi ihmiset ja nuoret ovat Paltamossa, Kainuussa ja koko Suomessa passiivisia? Muualta tulevat ihmettelevät tätä ja olen tällä viikolla kuullut tämmöistä kommenttia sekä pohjoissuomalaiselta että eteläsuomalaiselta. Muualla asuneena minua hämmentää se, ettei paikallista ja siis myös kainuulaista nuorisoa, kiinnosta kovin omat asiat, tulevaisuus tai ajankohtaiset tapahtumat.

Vuonna 2010 julkistetun kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat kansainvälistä kärkeä, mutta heidän kiinnostuksensa osallistua politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on sen sijaan pohjatasoa. Tutkimukseen osallistui peruskoulun 8. luokan oppilaita.   Suomalaisissa kouluissa opiskellaan kyllä yhteiskunnasta ja politiikasta paljon, mutta tieto jää sille tasolle, ettei ihan hahmoteta, että se on jokapäiväistä elämää ja kannustaisivat aktiivisuuteen ja kriittisyyteen.

Kuitenkin luotetaan siihen, että yhteiskunta toimii, mutta ei siis olla valmiita ottamaan osaa yhteiskunnan pyörittämiseen. Demokratian kannalta tämä on huolestuttavaa. Sisäisestä ja käytännön yrittäjyydestä  on tullut uusi  ”in-juttu”, mutta aktiiviseen kansalaisuuteen ei rohkaista.

Suomalaista nykyhetken politiikkaa kritisoidaan joka paikassa ja mediassa; sosiaaliturvaa heikennetään, palvelut rapistuu tai ne yksityistetään, ollaan huolestuneita tuloeroista, keskustellaan energiaratkaisuista ja NATO. Sekin vielä! Kaikissa näissä asioissa kansalaisten enemmistön mielipide on lukuisten mielipidemittausten mukaan päinvastainen. Silti he vaaleissa äänestävät toistuvasti nykyistä politiikkaa toteuttavia puolueita – tai jättävät kokonaan äänestämättä. Ehkä tämä kertoo osaltaan vähäisestä kiinnostuksesta tai yhteiskunnallisen lukutaidon puutteesta. Netin syövereistä löytyy myös teoria siitä, että tämä politiikasta kiinnostumattomuus on järjestelmällisen työn tulos, jolla siis on vaikutettu Suomen koulutuspolitiikkaan jo 70-luvulta lähtien siten, ettei politiikkaa ole otettu opetustyöhön mukaan.

Mielenkiintoista. Kunnallisvaalit ovat tulossa lokakuussa, toivottavasti äänestysprosentti nousee korkealle kaikesta huolimatta!

Tutkimus löytyy täältä.

(Julkaistu Paltarissa 31.5.2012 – http://paltari.wodpress.com )

Paltamon työllisyysseminaarissa oli tupa täynnä

Kuvassa vasemmalta: Jouko Kajanoja, tutkija. Arja Keski-Liikala, yrittäjä. Jouko Karjalainen, tutkija. Kaija Seppänen, tutkija. Kari Hällström, Työvoimatalon luottamusmies. Tuija Pulakka, Kuhmon työvoiman palvelukeskuksen virkailija. Riitta-Liisa Kokko, tutkija.

Maanantaina 21.5.2012 pidettiin Korpitien koululla työllisyysseminaari Paltamon täystyöllisyyskokeilusta. Paikalla oli tutkijoita, puhujia ja työllisyyskokeiluun vihkiytyneitä, sekä median edustajia. Myös Paltarin toimitus oli paikalla.

Tilaisuuden juontajana toimi kuntoutusohjaaja Birgitta Koponen, jolla oli päällään upea tuunattu kierrätysluomus, johon oli tehty paperikukkia ja luomuksen kruunasi sitä varta vasten tehty hattu.

koulutusohjaaja Birgitta Koponen ja tuunattu juhla-asu

Seminaarissa oli paikalla 11 tutkijaa jotka ovat tutkineet Paltamon mallin hankkeen eri osa-alueita, joita ovat esimerkiksi: Kuntousvaikutukset,  Yli 50-vuotiaiden kokemuksellinen hyvinvointi, 25-50 vuotiaiden kokemuksellinen hyvinvointi, Yli 50-vuotiaiden työllistyminen  jne. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koordinoi tutkimusta ja yhteistyössä ovat siis THL, Kela, VATT, Kuntoutussäätiö, Työterveyslaitos, sekä Helsingin ja Lapin Yliopistot.

Vertailukohteina Paltamon työttömien rinnalla on tutkittu Paltamon työelämässä olevia sekä Sonkajärven työttömiä henkilöitä.

Erilaisia puheenvuoroja käyttivät mm. THL ´n tutkijat Riitta-Liisa Kokko, Peppi  Saikku, Lars Leeman, Tellervo Nenonen ja Jouko Karjalainen. Työvoimatalon puolesta puhuivat toiminnajohtaja Anne Huotari ja luottamusmies Kari Hällström, sekä työterveyslääkäri Raija Kerätär.  Lisäksi omia tutkimusosa-alueitaan esittelivät Marika Kunnari Lapin Yliopistosta ja Minna Ylikänö Kansaneläkelaitokselta ja VTT ´n Kari Hämäläinen.

Mieleen jäi lukuja, kuten että Kainuussa on vuonna 2003 käytetty työttömyyskorvauksiin ja – etuuksiin 78 miljoonaa euroa ja sen lisäksi 22 miljoonaa euroa työttömyyden ehkäisyn tukitoimiin, mm. työharjoitteluihin. Paltamon täystyöllisyyskokeiluun on oli budjetoitu 18 miljoonaa, josta nyt on käytetty 12, ja näillä säästyneillä rahoilla on siis saatu projektille vielä lisävuosi, kuten aikaisemmin on uutisoitukin.

Puheenvuoroissa tuli esille työvoimatalon parantunut ilmapiiri ja huoli siitä, mitä sitten, kun projekti loppuu vuonna 2013.  Sivuttiin myös talon leimaamisen pelkoa, vaikuttaako se kielteisesti työnsaantiin, ja kuinka monikaan ei mielellään kerro olevansa työvoimatalolla töissä. Kerrottiin työn mielekkyyden kokemisen tärkeydestä ja siitä, miten erikoislaatuista ja kokonaisvaltaista ohjaamista täystyöllisyyshankkeen työterveydenhuolto on joutunut tarjoamaan, verrattuna ns. normaaliin työterveyshuoltoon. Erityisesti puhutti yli 50-vuotiaiden työttömyyden kokeminen, sekä alle 25-vuotiaiden työllistyminen ensikertalaisena työmarkkinoille. Esitettiin, että yksilönohjausta voisi nostaa huomattavasti, koska on selkeästi tarvetta sille.

Kun erilaisia työllistämiskeinoja on verrattu, esitettiin, että Paltamon mallin kannustavuus poikkeaa muista valtakunnallisista hankkeista näillä pääkohdilla:

  1. Tuloja enemmän kuin työttömänä
  2. Pääsee työterveydenhuollon piiriin
  3. Mahdollisuus päästä kuntoutukseen
  4. Mahdollisuus osallistua omaan (päihdekuntoutuksen) ryhmätoimintoihin
  5. Työnantajapaketit

Paneelikeskustelussa mietittiin työntekjöiden haluttomuutta lähteä talon ulkopuolisiin töihin, miksi taloon on niin helppo jäädä? Saavatko talon nuoret työntekijät liikaa palkkaa?

Lopuksi todettiin, että pelkkä työ ei kuntouta ketään. On positiivista, että Paltamon mallissa kuntoutus ja työterveyspalvelut voidaan antaa työnteon lomassa ja esim. kuntosalia ja hierontapalveluita voi käyttää ns työajalla.

VTT odottaa mielenkiinnolla tietoja vuodelta 2011, jolloin paljastuu hankkeen kulurakennelma. Paltamon toimeentulotukimenot ovat hieman pienentyneet, mutta eivät yhtä paljon kuin koko Kainuussa. Kuitenkin, kun lasketaan Kelan työttömyysetuudet ja asumistuki tähän mukaan, on säästöt noin 600 000 euron luokkaa.  Epäselväksi jäi puhuttiinko koko hankkeen, vai vuoden 2010 laskelmista.

Toimeentulotukimenoja selittää osittain se, että koska työttömät ovat nyt palkkatyössä, on ulosottojen määrä on kasvanut ja vajetta joudutaan paikkaamaan toimeentulotuella. Tämä puolestaan puoltaisi sosiaalisen luototuksen tarvetta työntekijöille.

Tutkimuksen infosivu THL´n sivuilla.

-MP

(julkaistu Paltari verkkolehdessä 24.5.2012)

Muutos stressaa

Luontaisesti ihmisellä on voimakas kiinnostus muutoksiin, sekä vastustus niitä kohtaan. Vastustus on peräisin lajimme menneisyydestä jolloin se oli sisäänrakennettu suojelemaan lajimme säilymistä.  Muutostressin  kourissa ihminen saattaa päätyä tekemään vaikka minkälaisia ratkaisuija, epätoivoisista ja hassuista niin vaarallisiin ja haitallisiinkin. Stressi saattaa purkautua ruokaan, päihteiden ja muiden aineiden väärinkäyttöön tai vaikkapa siihen että otetaan kohtuuttoman suuria riskejä. Muutosvastustus nostaa päätään silloin kun muutos koskettaa omaa itseä.

Muutosta voi kuitenkin helpottaa koulutuksella ja taitavalla johtamisella. Jokainen yksilö voi myös itse analysoida suhtautumistaan muutokseen ja yksilöidä siihen omalla kohdallaan liittyvät uhat ja mahdollisuudet. Muutos on aina mahdollisuus – tähän ajattelumalliin meitä on opetettu nyt viime vuosina, ja se pitää ihan oikeasti paikkansa.

Jonkin asteinen muutosvastustus on normaalia, se on kyvyttömyyttä tai haluttomuutta käsitellä muutoksen aiheuttavia positiivisia ja negatiivisia asioita.  Muutos koetaan uhkana. Pahin muutosvastustus on yleensä ihmisillä joilla on persoonallisuuden ja tai henkisen kehityksen haasteita; riittämättömyyden tunteita, huono itsetunto tai poikkeuksellinen tarve pitää yllä valtaansa. Valtaa ei tarvitse olla kuin omat työtehtävät ja pelko niiden menettämisestä, pelko, että joutuu syrjäytetyksi tai toimettomaksi. Yleensä nämä pelot ovat aivan turhia. Muutos pyrkii  parantamaan ja kehittämään asioita. Muutosvastustusta voi olla myös vain mukavuudenhalu ja omiin rutiineihin jumiutuminen. Rutinoituneen ihmisen tulisi viimeistään ainakin tällöin huomata, että rutiinien käydessä liian tutuksi, muutos on tarpeellinen. On tärkeätä pitää yllä motivaatiota, sillä se vaikuttaa positiivisesti aloitekykykyyn ja luovuuteen työpaikalla – ja muutoksen kourissa olevissa yhteisöissä.  Nykyaikana kyky reagoida muutoksiin positiivisella tavalla, niin yhteiskunnassa ja liikemaailmassa on olennainen osa kilpailukykyä.

Mitä siis voi tehdä, jotta muutoksesta pääsee eteenpäin ja saa kaiken hyödyn irti?  Hyvä muutostrategia sisältää pieniä kiintopisteitä, välitavoitteita joilla on helppo motivoida eteenpäin kun huomataan etapin saavutetun.  Erilaiset tiimit, jotka selkeästi valtuutetaan toimimaan tietyn aihepiirin parissa tarvitsevat ohjausta ja resursseja onnistumiseen.  Kun ihminen onnistuu, muutoksesta tulee kiehtova haaste.

Muutostrategia ja visio itsessään tulee kommunikoida koko organisaatiolle tai yhteisölle selkeästi. Kun kaikki tietävät mikä on päämäärä, sen toteuttaminen selkeytyy. Tässä viestintä ja tapa, miten se toteutetaan, on olennaista. Jokaisen tulisi olla tässä mukana, viestinnän ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa heti sen, että tulee mielikuva, että jotain tapahtuu meidän kontrollimme ulkopuolella ja muutoksen alla, se on tuhoisa voima.

Kuva: Englanninkielisestä versiosta suomentanut, Minna Parkkinen

Kun kaikella on aikataulu, keskittyvät ihmiset sen aikataulun puitteissa toimimiseen. Periksiantamattomuus on tarpeellista. Muutoksen aikana tulee ehkä jossakin vaiheessa takapakkia tai huomataan että jo toteutettu ei toimikaan siten kuten oletettiin. On siis tehtävä uusi suunnitelma ja pysyä silti motivoituna muutokseen ja lopputulokseen.

Paras luonnonmukainen keino lievittää stressiä on nauru. Huumori työyhteisössä pelastaa siis paljon. Toivottavasti sinäkin olet nauranut tänään!

(julkaistu Paltarissa 17.5.2012)

Kainuun merta edemmäs kalaan, pyöräillen

Julkaistu 26.4.2012 Paltari – verkkolehdessä.

Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, sanotaan.

Meillä on tässä Kainuun meri, Oulujärvi, ihan kivenheiton päässä. Olen jo pitkään unelmoinut ja pitkään suunnitellut pyöräretkeä Oulujärven ympäri. Joskus lukioaikana tuttu tyttöporukka teki neljän päivän reissun pyörillä ja palasivat reissultaan innosta hehkuen, miten upeat maisemat meillä on, ihan tässä vieressä. Miksi siis lähteä lomalle, niinsanotusti merta edemmäs kalaan?

Nopea laskutoimitus Google Maps-sovelluksen avulla antaa reitin: Paltamo – Vaala – Vuolijoki – Kajaani – Paltamo – pituudeksi n. 190 kilometriä. Sen ajaisi autolla noin kahdessa ja puolessa tunnissa ilmoittaa sama kartta. Pyöräillen siitä tulee noin 40 km päivä, jos aikoo vaikka olla reissulla 5 päivää, mikä on aloittelevalle pyöräilijälle ja semmoiselle, joka haluaa nautiskella maisemista, varmasti ihan sopiva päivämatka.  Jos ottaa Manamansalon mutkan mukaan laskelmaan (ja sitähän ei missään nimessä tulisi jättää väliin) tulee kilometreiksi 230 km ja 5 llä jaettuna päivän ajomatka 46 km ei vieläkään ole liian paljon, mutta saattaisi olla kiva väljentää ajamistahtia hieman, viettämällä esimerkiksi Manamansalossa tai Säräisniemellä pari päivää, yhden sijaan.

Reitin varrella on kivasti majoittautumispaikkoja, leirintä-alueita ja mökkivuokrausta. Jo pienellä budjetilla voi yöpyä mökeissä jos ei halua ottaa ihan urheilun kannalta ja telttailla. Itse suosisin telttailua, vaikka sekään ei tietenkään kivaa ole jos vettä tulee kaatamalla.

  • Manamansalon viiden tähden leirintäalueen, Teeriniementie 156´ssa tuntee varmasti jokainen kainuulainen. Yrityksen kotisivut löytyy osoitteesta www.kainuunmatkailu.fi

Manamansalosta löytyy myös

  • Kultahiekat www.kultahiekat.com, Manamansalontie 3881
  • Manamansalon Helmi, Manamansalontie 3187.

Manamansalon matkailusta, harrastusmahdollisuuksista ja kävelyreiteistä löytyy lisää internetsivuilta www.oulujarvi.fi ja Luontoon.fi – sivuilta.

Vähän tuntemattomammaksi lienee jäänyt, ainakin itselleni

  • Leinoloma, jolla on vuokrattavana kaksi mökkiä Kivesjärvellä, osoitteessa Kivesjärven rantatie 15.  Loistavasti matkan varrella jos aikoo palata Manamansalosta takaisin Paltamo – Vaala tielle. Mökeillä on oma rantapätkä, ja yritykseltä voi vuokrata myös savusaunan.

Vaalassa voi tietenkin pysähtyä, siellä on ravintola – ja majoituspalveluita, mutta jos haluaa pysyä luonnon helmassa on matkalla Säräisniemelle ja kohti Vuolijokea taas useampia leirintä ja majoitus-mahdollisuuksia:

  • Oulunjärven lomakylä,  Vuolijoentie 891, Säräisniemi tarjoaa edullista mökkimajoitusta
  • Ruununhelmen Vapaa-aikakeskuss, Ruununtörmäntie 1, Säräisniemi. Vapaa-aikakeskuksella voi pysähtyä vaikkapa maistelemaan leipomotuotteita tai syömään ravintolaan. Karavaanareille suunnattulla alueella ei ole valitettavasti leirintä-paikkoja, mutta muuta kivaa aktiviteettia voi täällä harrastaa
  • Onnelan Matkailumaatilalla , Salmenrannantie 822, Vuolijoella, voi yöpyä teltassa tai aitassa, tai jos pyöräilyltä ei ole vielä saanut tarpeeksi vauhtia, voit ajaa vaikka rallia maatilan omalla ralliautoilu-radalla!

Nyt kun olen tovin lukenut näitä matkailu – ja majoituspalveluita, eksyn tietenkin katsomaan Vaalan vieressä, vain 20 kilometrin päässä tosin jo Pohjois-Pohjanmaan puolella, sijaitsevan  Rokuan Erämaahotellin tarjontaa melontakursseineen,  sekä Rokuan Kylpylää

Helena Eronen ja hihamerkit – mielipiteeni

Tottahan se on että Perussuomalaisten edustajiin kiinnitetään paljon huomiota, jo pelkästään sen takia että saivat ennätysmääräisen äänivyöryn menneissä vaaleissa. Sitä suuremmalla syyllä he ovat nyt luupin alla, koska eivät politiikanteossa ole tällä edustajamäärällä aiemmin olleet mukana. Paha vain, että Perussuomalaisten politiikka on jäänyt huomiossa syrjään toinen toisistaan kornimpien tempausten vuoksi vapaa-ajalla ja blogosfäärissä. Tempaukset ja eriävät, huonosti esitetyt mielipiteet “naamioituna” vitsiksi tai epämääräiseksi heitoksi, tulevat taatusti lööppeihin, juurikin edellämainitun takia.

Mitä tulee Erosen blogikirjoitukseen, on mielestäni varsin kyseenalaista vitsailla asioista jotka ovat ihmisille tunnetusti aiheuttaneet traumoja. Keskustelupalstoja seuratessa vedotaan järjestään siihen että myös rankkaa huumoria tulisi ymmärtää ja ne jotka eivät sitä tee, ovat tympeitä tosikkoja. Varmasti minuakin olisi natsiaiheinen hihamerkki vitsinä naurattanut stand-up esityksessä tai poliittisessa satiirisessa blogissa kirjoitettuna, mutta jos kirjoittajana on kansanedustajan avustaja on “natsikortti” aika raju veto, varsinkin kun esimies on luupin alla oleva Perussuomalainen.

En silti ymmärrä miksi huumoria pitäisi viljellä toisten ihmisten traumaattisista kokemuksista, joihin sota-aika vääjäämättä kuuluu. Olen itse sen ikäinen, että sota-ajan tieto on minulle vain huhupuheiden, tarinoiden ja historiankirjojen varassa, mutta tiedän silti omien isovanhempieni suhtautumisen vuoksi aiheesta sen verran, että heitä tämä juttu ei ainakaan olisi naurattanut, kun eivät juurikaan asiasta muutenkaan pystyneet puhumaan. Olen sitä mieltä, että kaikista asioista voi kyllä vääntää vitsiä, kun aika ja paikka on sopiva ja se vaatii vitsin esittäjältä tilannetajua, kokemusta ja myös kuulijoilta vitsin esittäjän tuntemista. Siksi varmasti Kaurismäen kommentti on jäänyt vähemmälle huomiolle, sillä hän on juuri tunnettu näistä letkautuksistaan ja omintakeisuudestaan. Rikkautta ei nyt yleisestikään voine mieltää mitenkään tabuksi yhteiskunnassamme. Eronen sen sijaan on tähän asti ollut vain tuntematon avustaja, jonka osamotivaationa kirjoitteluun on varmasti toiminut julkisuudenhakuisuus.

Olen varma, että jos jonkun muun puolueen edustaja viljelisi vastaavanlaista “poliittista huumoria” esimerkiksi lapsista tai vanhuksista, yhteiskuntamme heikoimmista ihmisryhmistä, kohu olisi aivan yhtä suuri. Tähän en edes viitsi mainita esimerkkejä joita nettikeskusteluissa on tullut esille huumorista, jota tulisi ymmärtää, sillä ne ovat aivan järkyttäviä. Perussuomalaisia nyt kuitenkin seurataan erityisen tarkasti, koska heiltä tuli epämääräisiä lausuntoja jo ennen vaaleja ja homma tuntuu nyt täysin levinneen käsiin sen jälkeen.

Miksi Perussuomalaisten politiikka jää vain älämölön aiheuttamiseksi? Olisiko heidän mahdollista virittää keskustelua jonka taso olisi vähän korkeammalla? Eihän kaikkea vaalien jälkeen tapahtunutta mitenkään voi laittaa kokemattomuuden piikkiin? Vai voiko?

julkaistu Paltarissa 12.4.2012