Eihän sen näin pitänyt mennä

Erosta sen verran, että emme sitten ihan eronneetkaan. Asumme nyt erilleen jonkin aikaa ja yritämme ikäänkuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Työttömyys ja huono rahatilanne on stressannut tuoretta suhdetta aika kohtuuttoman paljon. Yllättävän paljon. Ja fakta on ihan se, että saamme enemmän rahaa, kun asumme erilleen.

Continue reading

Muiden nurkissa

minnamoira logo

Olen ollut Kajaanissa nyt kohta viikon. Ensin pari yötä uudessa alivuokralaisasunnossa ja sen jälkeen äitin nurkissa. Lähdemme pian hakemaan muuttokuormaa. Sain onneksi muuttoauton lainaan, vaihtamalla sen vuokran RUOHONLEIKKURIIN. Kyllä! Vaihtotalous kunniaan.

Continue reading

Fiilistelyä metsän keskellä

Kainarissa 19.09.2012

(laitan tämän nyt sitten tännekin, kun kerta kerroin aika paljon Terholasta tässä… 🙂

Soittelimme tänään pitkähkön puhelun vuokraisännän kanssa (mikä isäntä, ollaan vissiin samanikäisiä!? ) ja juteltin niitä näitä ja siitä lähinnä, mitä kaikkea olen täällä nyt puolentoista kuukauden aikana puuhastellut.

Kuivakäymälä on viimeistä vaille asennettu. Toisen terassin runko on tehty, mutta portaat ja toinen terassi on vielä tekemättä. Purettiin lähes läpimätä portaikko pois naisenergialla, kun äitini mies kitisi että ei sitä vielä tarvitse poistaa ja työmies sanoi, ettei ole kiirettä. Nyt portaikko on ollut kaksi viikkoa tämmöinen “kevytversio”. Toiminut ihan hyvin ja toiminee siihen asti, että saan oikeat portaat.

Minulla on mukava eläkeläispappa tekemässä näitä töitä, hän on edullinen ja puuhastelee kaikenlaista ihan vain pitääkseen kuntonsa hyvänä. Tiedättehän miten nopeasti vanhuksen kunto rapistuu, kun hän jumahtaa asuntoonsa neljän seinän sisälle ja ainut liikunta on television, keittiön ja postilaatikon välillä. Rautainen ukko tämä minun pappa onkin, kiipeäisi katollekin, jollei nuo portaat olisi niin huonot. Nekin on siis työlistalla, nuohooja antoi huomautuksen käydessään. Maalari tämä minun pappa tuntuu olevan sydämeltään, halusi ehdottomasti tulla maalamaan talon, sitten kun sen aika koittaa.

Kaksi viikkoa kerkesin olla sairaanakin, enkä saanut aikaiseksi mitään. Ottipa kyllä päähän. Nyt sitten vauhti on kiihtynyt senkin edestä, kunnallisvaalit on ensi kuussa ja luomu/lähiruoka alkaa kiinnostaa. Pitäisi päästä laulamaankin, jahka ääni kirkastuu flunssan jäljiltä.

Lasit on vieläkin kovin ruusunpunaiset. Lämmitän saunan kerran viikossa, joskus kaksi. Muina päivinä peseytyminen hoituu muutamalla litralla kuumaa vettä ja sienen avulla. Niin, ihan oikeasti. Kuumaa vettä ei todellakaan tarvitse sen enempää, siihen kun lisää kylmän veden niin saa käyttökelpoista vettä n. 6-12 litraa, riippuen miten paljon saattaa palella… En ole ikinä ollut mikään kuumassa suihkussa tai kylvyssä löträäjä, niin pikapesu on ihan paras tehdä näin.

Aikoinani kun hain työharjoitteluun Namibiaan, menin haastatteluun sillä mielentilalla, että minähän en täältä huoneesta poistu, ennenkuin sanotte minulle että pääsen mukaan. Sanoin tämän ihan haastattelijoille, ja niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka yrittivät pelotella vesikatkoksilla, kylmällä vedelle ja vati-pesuilla, niin sinne minä sitten lopulta pääsin.

Meillä projektilaisilla oli pieni aidattu piha, jonka sisällä oli neljä taloa. Nämä olivat siis paikallisen kirkon työntekijöille varattuja vuokrataloja, ja meillä oli näistä taloista yksi. Oli siis aika luksusta, että jokainen talo oli varustettu rännisysteemillä joka keräsi sadeveden isoon, n. 3000 – 3500 litran vesisäiliöön. Tämän pihapiiri oli siis turvattu kuivalla kaudella, kun mahdollisen vesikatkon aikana tuosta vesisäiliöstä riittäisi meidänkin poppoolle (6 henkilöä) vettä yli kuukaudeksi.

Moni ei ole oikeasti kokenut vedettömyyttä, paitsi tietenkin silloin kun Nokialla ja jossain muualla Suomessa oli paskavettä sekoittunut puhtaaseen käyttöveteen niin, että vesi ei ollut juomakelpoista. Kerrostalolähiössä se on oikeasti todella hankala tilanne, jos kyseessä on esimerkiksi lapsiperhe ja vettä pitää keittää jne.

En tiedä vieläkään oikein miksi tämä veden kanssa läträäminen on minusta kivaa. Siis ainakin toistaiseksi. Ja juuri se, että voi kehaista kavereille pystyvänsä peseytymään pienellä määrällä vettä. Eihän minun pakko olisi, sillä tässä on oma kaivo ja lämmin vesi lämpiää alle puolessa tunnissa tuossa padassa…

On se kuitenkin niin, että jossain vaiheessa, kun ja jos talo on omani, niin se suihkusysteemi olisi ihan kiva asentaa paikoilleen.

Namibiassa muuten, vettä tuli aina. Se oli aina lämmintä ja vesikatkokaan ei muistaakseni pisimmillään kestänyt kuin alle vuorokauden. Paine vaihteli kyllä, mutta niihän se tekee muuallakin päin maailmaa.

Downshiftausta

Nykyajan pullamössösukupolvi Generation X, eli x-sukupolvi, johon minäkin kuulun, on siis näitä ylipainoisia, tv´tä ja tietokonetta päivät tuntikausia möllöttäviä, liikuntaa vieroksuvia nahjuksia. Vai mitenkä? Puhumattakaan nyt niistä jälkimmäisistä sukupolvista … Y, Z, ja AO …

Noh, olen päässyt siihen ikään elämässäni, että haluan lopettaa haahuilemisen ja kasvattaa juuret jonnekin. Elikkä siis toisin sanoen yrittää kasvaa aikuiseksi. 🙂

Parisuhdetta minulla ei ole, joten miksi siis roikkua kaupungissa sitä odottelemassa, kun voisin tehdä juuri niin kuin haluan, eli asua talossa jonka pihalla voi kävellä vaikka alasti, ilman että naapurit näkevät.

1.8. sitten muutin tänne Melalahden perukoille, ihan keskelle puskaa. Tätä voisi kutsua jonkinlaiseksi downshiftaamiseksi, ei juoksevaa lämmintä vettä, eikä sisävessaa. Mielenkiintoista, eikö?

Mikä vetää nuoria naisia metsän keskelle? Tuttavapiirissa on pari muutakin jotka ovat näin tehneet, ilman puolisoita, mukanaan vain muutama lemmikkieläin, eikä raskas ruumiillien työ näytä pelottavan. Puita joutuu hakkaamaan, veden saanti ei ole itsestään selvyys ja puutarhassakin on varmasti oma iso siivunsa hoidettavana.

Avainsana on varmasti se mielekkyys. Elämän mielekkyys siis. Kaikki me pidämme suihkua itsestäänselvyytenä ja silti niin monella on mökki jossa sitä ei ole. Sivistyksen jälkeen palataan mökeiltä virkistyneenä ja akut latautuneina. Onko se siis niin, että akut latautuvat siitä kun saa puurtaa vetensä, lämpönsä ja muun hyvinvoinnnin eteen? Minusta tämä on ainakin ollut varsin avartavaa, vaikka olenkin täällä ollut vasta kaksi viikkoa. Kasasin tietokoneen ihan tietoisesti tuonne vintille, jossa ei talvella ole lämmitystä. Saan leikattua tietokoneella istumisaikaani sillä ja keskityn puurtamaan niiden asioiden eteen josta tulee tyydytystä. Niinkuin tänään, keskityin tuhoamaan Japanintatarta pirtin etuikkunan alta ja kuljetin viimeiset, viime viikolla tilaamani polttopuiden loput halkoliiteriin. Sen jälkeen keskityin sytyttelemään uunia jotta saisin pesuvettä…

Tällä hetkellä minulla on varsin ruusunpunaiset lasit täällä maalla elämisestä, mutta rankka talvi on varmasti tulossa. Ensi kesänä tähän aikaan tiedän varmasti, että miten täällä pärjää. Jos siis pärjää.

Olen ehkä mielessäni palannut takaisin Afrikkaan.

(Kainarissa, samana päivänä)