Kajaanin taidemuseon näyttelyvuosi 2016

Helinä Hukkataival: Martan pyykki, 2015. Performanssi, kuva Päivi Eronen
Helinä Hukkataival: Martan pyykki, 2015. Performanssi, kuva Päivi Eronen

Kajaanin taidemuseon uuden näyttelyvuoden käynnistää komeasti kuuden kokeneen, eri taiteen aloja edustavan naistaiteilijan Viisi huonetta -näyttely. Huhti-toukokuussa on tiedossa kevätrieha kaikille lapsille ja lapsenmielisille kun museon tilat täyttyvät Andy Bestin ja Merja Puustisen puhallettavilla pomppulinnaveistoksilla. Kesällä tunnelma suorastaan sähköistyy viiden italialaisen nykytaiteilijan energian olemusta pohdiskelevassa näyttelyssä. Syksyllä Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä vievät valokuviensa kautta matkalle muotokuvien maailmaan. Vuoden päätteeksi kuhmolaisten taiteilijoiden kokoama näyttely esittelee taidetta 64. leveyspiirin alueelta.

Viisi huonetta 4.2.–3.4.

Kuvanveistäjä Maija Helasvuo, performanssi- ja videotaiteilija Helinä Hukkataival, kuvanveistäjä ja kuvataiteilija Johanna Ilvessalo, kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Anni Rapinoja, taidemaalari Anne Tompuri ja taidemaalari-graafikko Annu Vertanen

Viisi huonetta -nimellä vuodesta 2007 esiintyneen eri kuvataiteen aloja edustavan rautaisen ryhmän näyttelyssä on luvassa teoksia papanakruunuista performanssiin.

Kuumaa puuroa ja kumiperunoita 14.4.–31.5.

Andy Best & Merja Puustinen

Andyn ja Merjan riemukkaat puhallettavat veistokset houkuttelevat aistimaan taidetta koko keholla. Näyttelyn aikana järjestetään myös taiteilijaparin suunnittelemaa osallistavaa työpajatoimintaa.

Transitions of Energy 16.6.–11.9.

Flavia Bigi, casaluce/geiger & synusi@cyborg, Juliana Herrero, Sissa Micheli ja Francesca Romana Pinzari

Viisi italialaista taiteilijaa tutkii teoksissaan energiaa sen erilaisissa ilmenemismuodoissa. Ääni- ja videoinstallaatioiden sekä valokuvien kautta käsitellään ihmisen henkisyyteen, tunne-elämään, ilmastonmuutokseen, virtuaalimaailmaan ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen sisältyvää energialatausta.

Näyttelyn on kuratoinut roomalainen taidehistorioitsija Lorella Scacco.

Jokamiesluokka 29.9.–27.11.

Pekka Elomaa ja Lyhdyn työryhmä

Valokuva on puheen korvike ja muistin jatke. Valokuvalla kerromme tarinoita itsestämme ja toisistamme. Kameran edessä voi ottaa haluamansa roolin, poseerata, olla tähti – ja sen takana voi uskaltautua vieraille seuduille vieraiden ihmisten seuraan.

Heti näyttelyn avauduttua on tarjolla kovan luokan konsertti, kun Lyhty ry:n musiikkityöpajasta kulttimaineeseen ampaissut punk-yhtye Pertti Kurikan Nimipäivät esiintyy Kajaanissa Kaukametsän salissa 30.9. klo 19.

Latitude 64. leveyspiiri – Tapahtumia ajassa 15.12.–22.1.2017

Ariadna Donner, Philip Donner ja Klaus von Matt kutsuvat näyttelyyn taiteilijoita samalta Venäjältä Alaskaan ulottuvalta leveyspiiriltä. Tekstiiliteosten, valokuvien, piirustusten, maalausten ja vuorovaikutteisen installaation kautta pureudutaan ajan ja paikan olemukseen.

Avoinna: su – ti, to klo 10 – 17, ke klo 12 – 20, pe – la suljettu
Taidemuseoon on vapaa pääsy!

Kajaanin taidemuseon www-sivut
Kajaanin taidemuseon Facebook-sivu

Mitä Korpimaalle kuuluu?

Korpimaa on toiminut alusta pitäen harrastuspohjalta. Ja silloin kun muut elämän osa-alueet työllistävät aina vain enemmän, on aikaa niiden hoitamiseen imettävä harrastuksista. Koulun ynnä muiden juttujen täyttäessä muutenkin vähäisiä vuorokauden tunteja, on Korpimaa saanut vähemmän huomiota mitä se ansaitsisi. Lehti on meille tekijöille silti edelleen rakas ja täytyy kiittää kaikkia, jotka ovat julkaisun avosylin vastaan ottaneet. Palaute on ollut erittäin positiivista ja on mukava huomata, että Korpimaata lukee moni muukin kuin vain me tekijät.

Korpimaassa on reilun vuoden toimintansa aikana julkaistu juttuja säännöllisen epäsäännölisesti. Välilllä tahti on ollut vähintään yksi juttu per viikko ja välillä aikaa on kulunut pidempään. Kainuussa tapahtuu koko ajan, niin paljon ettemme kahdestaan edes joka paikkaan ehdi.

Kuten lukijat ovat varmaan huomanneet tällä hetkellä Korpimaa viettää hiljaiseloa. Siitä emme tahdo itsellemme stressiä ottaa. Tämä viesti ei siis ole jäähyväiskirje vaan ennemminkin välikatsaus, että mitä meille kuuluu. Otamme edelleen mielellämme vastaan yhdistysten ja yhteisöjen kuulumisia ja julkaisemme niitä Korpimaan sivuilla.

Syksyisin terveisin

Anu ja Minna

Kuvagalleria: Rautarock 2015

Osana Kajaani Päivien ohjelmistoa järjestettiin Kajaanin Kauppauistossa ensimmäinen Rautarock-tapahtuma. Paikalla oli amerikkalaisia autoja, muutama moottoripyörä ja eri ikäisiä traktoreita. Yleisöä viihdytti parikin rock-yhtyettä ja paikalta löytyi myös tapahtuman henkeen sopivaa vaatetusta sekä asustetta.

Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.

[Best_Wordpress_Gallery id=”4″ gal_title=”Rautarock 2015″]

Huippuvaapun kehittäminen vaatii vuosia – ja virheitä

Tume Fishing Tuomas Tolonen
Tuomas Tolonen pitää käsissään “pistepörssin ykkösestä” tehtyä jättiversiota.

Kajaanilainen Tume Fishing -toiminimi näki päivänvalon kuluvan vuoden huhtikuussa. Uistimia valmistavat Tuomas, Matti ja Sami Tolonen. Vaappuja on kehitetty ja testattu useamman vuoden ajan ja tänä vuonna uistimia on alettu valmistamaan myyntiin asti.

Kaikki sai alkunsa noin 15 vuotta sitten, kun Matti Tolonen antoi alakouluikäiselle pojalleen Tuomakselle vavan käteen.

– Kysyin, että mitä minä tällä teen. Ensimmäisellä reissulla kalaa tuli ihan mukavasti ja mietittiin, että miksei näitä (vaappuja) voisi itse tehdä, nuori yrittäjä, kalastaja ja vaapunvalmistaja kertoo.

Siitä pitäen vuodet ovat kuluneet hyvin ahkerasti kalastaen ja kehitellen omaa uistinta.

– Valmistus vaatii sen kädentaidon ja pitää tietää paljon, mutta ei se ole ihan älyttömän vaikea homma. Kun sitten mennään hienosäätötasolle, niin siellä pitää tietää sitten että mitä tekee, Matti kertoo.

Tume Fishing luottaa puuhun uistimissaan, ja ne syntyvät käsitöillä. Palsa ja apassi ovat parhaimmaksi todetut puulajit. Molemmissa on hyvä puoli, etteivät ne vety.

Uistimien väritykseen ja muotoon löytyy tutkittua tietoa, mutta se ei ole kiveen kirjoitettu. Tume Fishing -vaappuja löytyy perinteisissä esimerkiksi ahventa muistuttavissa väreissä, mutta repertuaarista löytyy myös mielikuvituksellisempia värivaihtoehtoja kuten ehkä nimi vappupallo kertoo.

Kalastamisessa mielenkiintoista onkin se, että vaikka teknisesti ottaen kaiken pitäisi olla kunnossa sitältyy lajiin silti pieni epävarmuus.

– Pääkohderyhmä, jonka mielenkiintoa pyritään herättelemään on tietenkin kala, Matti naurahtaa.

Uistimia kuitenkin ostavat ihmiset, jotka mieltyvät tiettyihin asioihin valitessaan välinettä, jolla saalista narrata. Suuri kysymys onkin, että mieltyykö tavoiteltava saalis tähän ihmisen valintaan. Tähän kaikkeen vielä vaikuttaa monet muutkin seikat kuten vallitsevat keliolosuhteet ja vuorokaudenaika.

Miten sitten kilpailla tunnetumpien valmistajien kanssa samoilla apajilla? Tekijöitä löytyy melkein joka kylältä isommista merkeistä puhumattakaan. Kalastamiseen liittyvät vahvasti kertomukset, jotka syntyvät kalareissuilla sekä elämykset. Miehet myöntävät, että parasta markkinointihanan on kokemus ja suusta suuhun tarinan välittyminen.

– Joku on saanut hyvin kaloja tietyllä vaapulla. Kaikki valmistajat tietävät ja kaikki valmistajat osaavat. Pitää olla hyvä tuote, mutta tarvii pikkusen sitten myös tuuria sekä täytyy olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Uistin erottuu kilpailijoistaan muotoilullaan. Se on epäsymmetrinen, jotta mallia olisi hankalampi kopioida.

Yrityksellä on etunaan myös Tuomaksen ikä. Nuoria kavereita ei juuri alalla näy ja kalastajatkin tahtovat olla vanhempaa polvea. Päälle parikymppiselle vaapuntekijälle on kuitenkin ehtinyt kertymään kokemusta vuosien aikana mikä rohkaisikin perustamaan yrityksen omien uistimien myymistä varten.

”Roskakoritavara” voi yllättää

Tume Fishingin tuotantoon asti päätyneet mallit ovat muotoutuneet useamman vuoden kokeilun, testaamisen, yritysten ja erehdysten kautta. Hyviksi todettuja keinoja ja tutkittua tietoa kalojen mieltymyksistä on olemassa ja näistä on hyvä lähteä liikkeelle.

Uistinta on testattu ja muokattu neljä vuotta, ja se alkaa olemaan Tuomaksen sanoin ”tappiin kehitetty”. Ennen tätä on kuitenkin vietetty aikaa uistimen muotoa vuolemalla.

Uistimissa vaikuttaa olevan mielenkiintoisinta se, että ne pienet virheet valmistuksessa saattavatkin osoittautua kaikkein toimivimmiksi. Nokkalevy voi mennä vinoon tai painotus ei osu kohdalleen, mutta yllättäen tälläiseen vaappuun tarttuukin eniten saalista. Esimerkiksi heidän tuotantoonsa valikoituneen vaapun esi-isä ei ollut ”kedon kaunein kukkanen”, mutta se osoittautui ulkonäöstään huolimatta toimivaksi.

– Ensin näyttää siltä, että tämä on pelkkää roskakoritavaraa. Mutta sitten kun sen uistimen laittaakin veteen niin se osoittautuukin parhaaksi, Tuomas kertoo kehittelyprosessista. – Onkin sitten hyvin vaikeaa yrittää epäonnistua uudelleen, jotta sen toimivan jutun saisi kopioitua tuotantoon, vaapunvalmistaja naurahtaa.

Käsityönä tehtäessä uistimiin väkisinkin tulee pieniä eroavaisuuksia, vaikka varsinainen päämalli olisikin lukkoon löyty ja todettu kaloille mieluisaksi.

– On niin todella pienestä kiinni ne niin sanotut huippuvaaput. Vaikka tehdään ihan samalla tavalla kaikki ja kaikki kalastavat hyvin, niin jostain syystä muutamat yltävät huimiin suorituksiin, Matti kertoo.

Tuotannon tehostamisen haasteet

Yksittäisen vaapun tekeminen ei juuri vaadi kalustoa. Puukolla ja puupalikalla pääsee alkuun. Yrittäjä onkin kohdannut haasteita, kuinka vastata kasvavaan kysyntään, jotta jokaiselle halukkaalle saataisiin oma Tume Fishing -vaappu toimitettua.

Tuotannon tehostaminen onkin vaatinut hieman mielikuvitusta, kun ihan supermarketin valikoimasta ei löydy uistimen lakkauslaitetta tai rautakaupasta ei saa ostettua runkolangan taivutuskonetta.

– Pohjustaminen ja lakkaus vievät eniten aikaa, joten niitä vaihteita ollaan pyritty nopeuttamaan. Isot tehtaat tekevät näitä juttuja automaatilla, koneet maalaavat ja lakkaavat, mutta se ei sitten ole enää käsityötä, Matti kertoo.

Vaappujen rungot sorvataan, mutta sen jälkeen jokainen vaihe valmiiseen tuotteeseen asti hoidetaan yrityksessä itse omin käsin. Aiemmin vaappuja syntyi yksitellen, mutta tuotantovälineisiin panostamalla esimerkiksi juuri lakkausvaiheessa valmistusmäärää saadaan nostettua 50 kappaleeseen. Maalausvaiheessa sitten toiminta hieman hidastuu, kun kymmeniä uistimia ei pysty maalaamaan kerralla yhtä aikaa.

– Yhtä vaappua ei ihan päivässä pysty tekemään. Lakkojen ja liimojen kuivumisaika on sen verran pitkä, Tuomas kertoo valmistamisesta. – Päivässä toki ehtii viemään yhden vaiheen läpi sitten useamman vaapun, mutta kolmisen päivää siihen saa yhteensä kulumaan että vaappu on valmis.

Tämän jälkeen vaappu vielä viritetään ja koeuitetaan. Koeuittaminen on isoin ja tärkein osa koko prosessia ja siinä varmistetaan, että uistin käyttäytyy niin kuin valmistaja haluaa sen käyttäytyvän.

Uistimia seurataan tarkasti

Vaapunvalmistajaa selvästi kiehtoo sekä kalastukseen että uistimien valmistukseen liittyvät kokeileminen ja yllätykset. Koskaan ei kuitenkaan voi ihan täysin varmaksi tietää mikä toimii ja jos jokin toimii tänään todella hyvin, ei se välttämättä huomenna tai ensi kesänä toimikaan yhtä täydellisesti.

– Tämähän on sellainen laji, että ikinä ei voi tietää kaikkea. Aina oppii uutta, Tuomas sanoo.

– Tiettyjä asioita tiedetään, miksi kala tartuu tietyn väriseen uistimeen. Muistuttaako se kalan saalista vai saako se kalan puolustuskannalle vai aiheuttaako sen jonkun muun reaktion. Kuitenkaan täysin varmaksi ei voi tietää, että jos nyt menet kalalle ja saalista tulee, että miksi se juuri tänään tarttui juuri tähän uistimeen, Matti toteaa.

Näin ammattimaisessa kalastuksessa ja vaappukehityksessä uistimien saalismääriä seurataan tarkalla päiväkirjalla, jota kalastaja kutsuu sisäiseksi pistepörssiksi. Siihen merkitään paikka, uistimen väri, päivämäärä, veden ja ilman lämpötila, tuulensuunta, vuorokaudenaika sekä syöttiin tarttuneet kalat. Näin saadaan käsitystä siitä mikä toimii ja mikä ei. Tänä vuonna lisänä tuli vielä niin sanottu ”peliaikaseuranta” eli ylös kirjataan myös ajat kuinka paljon mitäkin uistinta vedessä uitetaan.

Kainuu on täynnä hienoja kalastuspaikkoja

Kysyttäessä mistä päin Kainuuta löytyy hienoimmat kalastuspaikat, miehet mainitsevat ensimmäisenä Hossan, joka on todella monipuolinen.

– Sitten on paljon jokia ja koskia. Ja tietenkin jokainen järvihän on omanlaisensa. Oulujärvi on haasteellinen, sillä siellä keli voi muuttua hetkessä, Matti kertoo.

Kaiken kaikkiaan Kainuusta löytyy jokaiselle kalastajalle varmasti jotain: tykkäsipä sitten soudella pienellä lammella tai viettää päivän kosken rannalla.

– Kainuusta hyvän paikan tekee luonto ja luonnon puhtaus. Tietynlainen rauhallisuus, täällä pääsee paikkoihin, joissa ei ole ketään, Tuomas ja Matti lisäävät lopuksi

Tume Fishing -verkkosivut: www

Ensimmäiset PinUpKainuu-kilpailut

Anu Kemppainen, Anniina Komulainen ja Marjo Lipponen. Anu valittiin 2. perintöprinsessaksi.
Anu Kemppainen, Anniina Komulainen ja Marjo Lipponen. Anu valittiin 2. perintöprinsessaksi.

Kainuulaiset viisikymmentäluvun tyyliä vaalivat naiset, Anniina Komulainen, Marjo Lipponen ja Anu Kemppainen osallistuivat ensimmäiseen PinUpKainuu-kisaan, jonka voittaja valittiin Paltamossa Kuhakunkku-vetouistelukisojen yhteydessä lauantaina 24.7.2015.

Anniina Komulainen kertoo ihailleensa aina 50-luvun naisellistä tyyliä. Ensin hän kokeili kellomekkoa ja sitten kynähameita ja siitä se pikkuhiljaa sitten lähtikin parisen vuotta sitten. Marjo Lipponen kertoo löytäneensä oman naisellisuutensa 50-luvun tyylin kautta, myöskin noin parisen vuotta sitten. Anu Kemppaisella innostus tyyliin sen sijaan lähti ensin musiikista jo yhdeksännellä luokalla koulussa.

-Musiikin jälkeen tuli ulkonäkö ja vaatteet ja tietenkin sitten autot. Näitä olen sitten soveltanut omaan elämääni sopivaksi, kertoo Anu.

-Jos on kiinnostunut tämmöisestä elämäntavasta, porukkaan voi lähteä mukaan ja pikkuhiljaa se oma kauneus ja naisellinen tyyli sieltä löytyy, jatkaa Marjo.

Anniinalla on hillitympi arkityyli erikseen, mutta korkokantakengät ovat jalassa silloinkin. Hän nimeää arkityylinsä rock/pin-up sekoitukseksi. Marjo puolestaan on hoitoalalla ja siellä omat työasut, joten mekkoihin pukeutuminen on ainakin poissuljettu. Hiuksia voi toki hillitysti laittaa jos jaksaa. Anukin ehostautuu jos on lähdössä ulos, mutta kotona ei ole niin väliä.

Kauniita mekkoja ja 50-luvun tyylin vaatteita löytyy kirpputoreilta ja nettikaupoista. Kajaanissa on alan liike Resign Design Välikadulla, myös ommella voi, jos taidot riittävät. Suoraan nettikaupoista tilaamalla saattaa löytää vain massatyyliä, joten hieman sekoittelemalla saa erikoisempaa ylleen, kertoo Anniina Komulainen.

Kainuussa on 50-luvun tyylin kannattajia jonkin verran. Vanhat autotkin kuuluvat olennaisesti tähän elämäntyyliin. Anniinalla ei ole vielä omaa autoa, mutta Marjolla ja hänen miehellään on projektiauto jota laitetaan yhdessä. Kajaanissa harrastajia on tietenkin enemmmän kuin muissa Kainuun kunnissa, ja 50-luvun harrastajat tapaavatkin enemmän muita samanmielisiä valtakunnallisissa auto- ja musiikkitapahtumissa. Tänä vuonna naiset kertovat käyneensä tai suunnittelevansa menoa useaan tapahtumaan, joita järjestetään Kesälahdella, Iisalmessa, Nurmeksessa, Pieksämäellä ja Leppävirralla. Kajaanissa Eight Pistons USA Car Club Kajaani järjestää ainakin kerran vuodessa kokoontumisen autojen harrastajille ja luonnollisesti myös 50-luvun muut harrastajat ja elämäntavan kannattajat kokoontuvat tällöin tapaamaan toisiaan.

PinUpKainuun tuomareina ja järjestäjinä toimivat mm. Lissu Karppinen, Virpi Auma-aho-Hämäläinen, Sirpa Heikkinen, Laura Takanen ja Ville Orell, jotka ovat ovat myös kaikki kainuulaisia. Laura Takasen ideoima PinUpKainuu-kilpailu sai kaiken kaikkiaan 38 hakijaa, joista 11 valittiin finaaliin. Yleisö sai käydä äänestämässä omaa suosikkiaan ennakkoon osoitteessa www.pinupkainuu.com. Nettisivuilta löytyy kaikkien 11 kilpailukuvat. Suomen tasolla kisaillaan PinUpFinland-kisoissa, jotka ovat käynnissä samaan aikaan ja finaali järjestetään Lahdessa lokakuussa 2015. Tuomarit eivät katselleet pelkästään naisten ulkonäköä, vaan jokainen finalisti myös haastateltiin, jotta löydettäisiin oikean asenteen omaava positiivinen PinUp-malli.

Voittajaksi valikoitui Katja Talvi ja 1. perintöprinsessaksi ja yleisön suosikiksi Karoliina Hytönen ja 2. perintöprinsessaksi Anu Kemppainen. Kilpailijoiden tsemppariksi valittiin Laura Tuominen.

 

 

Paltamon Hillbilly 15-bileet vetivät väkeä


Paltamossa jokavuotisen Kuhakunkku-kalastustapahtuman ohessa järjestettiin toistamiseen Paltamon Entisten nuorten bileet, tänä vuonna Hillbilly – teemalla. Viime vuonna kyseessä oli disko, joka houkutteli Paltalinnaan yli 400 entistä nuorta.

Tänä vuonna tapahtuma siirrettiin Pertin hallille, kun ennakkolippuja myytiin jo edellisvuoden kävijämäärän verran, eli 400 kappaletta. Kaiken kaikkiaan Paltamon Hillbillyssä kävi yli 850 entistä nuorta.  Tapahtuman järjestäjät Janne Mikkosen ja Kyösti Karjalaisen eivät omien sanojensa mukaan voineet kuvitellakaan, että kävijöitä tulisi näin paljon.

Viime vuonna diskon jälkeen joku valitti paikalliseen lehteen liiasta ilonpidosta ja nauramisesta. Jäämme jännityksellä seuraamaan kirvoittiko lähes tuhannen diskoilijan ihmismassa paltamolaisissa palautetta tänäkin vuonna.

Korpimaa kävi kuvaamassa esiintyjät Uuran pumppu, Overboost ja Steven ‘n’ Seagullsin esitykset.

Kuvagalleria Hillbilly15 tapahtumasta:

2015 Hillbilly15

Fonttien suunnittelemisessa yhdistyy käsin tekeminen ja tietotekniikka

Lapsuutensa Paltamossa asunut, nykyisin forssalainen Juha Korhonen tekee jotain, mitä kovin moni tässä maassa ei tee. Perinteisempien taitelujen kuten piirtämisen ja maalaamisen lisäksi hän suunnittelee fontteja eli kirjasintyyppejä osa-aikatyönään. Kaikki alkoi sattumalta Helsingin Käpylän kirjapainokoulutuksesta.

– Koulussa opiskeltiin kirjan käsinsidontaa. Se oli sitä aikaa, kun tietokoneet alkoivat tulemaan. Siellä oli sellaisia metallisia painolaattoja, jotta tiedettäisiin millaista tää ala on aiemmin ollut. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisi todella makeeta saada tuollaset metalliset omalla fontilla.

Tietokoneiden ja internetin yleistyminen mahdollistivat tämän haaveen toteuttamisen. Vähän myöhemmin Korhonen huomasi, että tietokoneillahan voi tehdä itse omia fontteja. Tästä syntyi  Junkohanhero One -niminen kirjasintyyppi 2000-luvun alussa, jonka hän latasi internetiin muidenkin saataville. Silloin hän huomasi, että tämähän homma kiinnostaa.

– Tässä pystyy yhdistämään monia juttuja, joista olen kiinnostunut. Esimerkiksi pelkällä kuvankäsittelyllä ei niinkään rahaa tee, mutta tässä jutussa on mahdollisuuksia vähän tienatakin.

Aluksi Korhonen teki fontteja kaiken muun ohessa, välillä “kieli poskella”. Jossain vaiheessa häneltä tultiin kyselemään, että paljonko maksaa kaupallinen oikeus tiettyyn fonttiin. Silloin hän huomasi, että näitähän voisi myydäkin.

– Joku lähetti maksuna dollarin seteleitä kirjekuoressa. Ajattelin, ettei tämä voi olla ihan pöllö idea. Nämä setelit ovat vieläkin tallella, vaikkeivät vitriinissä ihan kuitenkaan, Korhonen naurahtaa.

Ajan kuluessa Korhonen huomasi, että tätä todellakin kannattaa harrastaa.  Internet on ollut avainasemassa auttamassa hänen käsistään syntyneiden kirjasimien leviämisessä. Viitisen vuotta sitten Korhonen alkoi tekemään kirjasintyyppejä “enemmän tosissaan”.  Fonteista tulee välillä kyselyjä ympäri maailmaa esimerkiksi saksalainen Mac-lehti halusi käyttää kirjasinta. Muutaman kerran vuodessa saattaa tulla pyyntö esimerkiksi joltain kustantamolta, että tekisikö hän heille fontin julkaistavan kirjan kantta varten.

– Japanissa halusivat käyttää fonttia Photoshopiin (kuvankäsittelyohjelma) liittyvässä katalogissa. Siinä vaiheessa olin, että vau.

Taiteilija on bongannut tutun näköisiä kirjaimia esimerkiksi argentiinalaisen bändin levynkansista, jonkun yrityksen pakettiauton kyljestä Kajaanissa ja Metallican keikkajulisteesta.

– Taisi olla vuosi 2007 ja Sick of the Studio -kiertueella bändi oli Helsingissä. Bongasin ratikan, jossa luki että Metallica ja sitten siinä oli mun tekemä fontti pikkusen modattuna, Korhonen selittää hymyillen.

Graafisella alalla on yleistä, että johonkin asiakastyöhön saatetaan suunnitella oma fonttinsa. Korhonen kertoo tietävänsä muutaman henkilön, jotka työn ohessa ovat pari fonttia saattaneet suunnitella. Yhtä tuotteliaita suunnittelijoita Korhonen ei kuitenkaan äkkiseltään tiedä.

– En tunne sinänsä Suomessa tätä alaa tai edes että onko sitä. Nämä huippusuunnittelijathan ovat sitten jossain muualla, hän toteaa mietteliäästi.

Korhosen fontteja saa käyttää ilmaiseksi internet-sivuilla. Mikäli suunnittelee myyvänsä esimerkiksi paitoja tai kahvikuppeja, joita koristaa teksti hänen luomallaan kirjasintyypillä niin silloin taitelija toivoo, että tekijä ostaisi lisenssin kaupalliseen käyttöön. Korhonen on kuitenkin alusta pitäen tiedostanut internetin toimintatavat ja etteivät kaikki näitä toiveita noudata.

“Tylsä päivä on paras inspiraation lähde”
Korhonen on luonut omia fontteja 14-15 vuotta. Välillä on ollut taukoja, toisinaan kirjasimia syntyy kaksi päivässä. Yhteensä hän laskeskelee tehneensä noin kolmisensataa kirjasintyyppiä, joista osa on tehty jollekin taholle yksinoikeudella käytettäväksi. Kaikki eivät etene valmiiksi asti vaan jäävät keskeneräisiksi. Osa julkaistuista kokee välillä pientä päivitystä.

Fonttien tekijän omilla sivuilla on listaus mistä kaikkialta hänen fontteja on ladattavissa ja ostettavissa. Mukana ovat internetin suosituimmat fonttisivustot kuten 1001fonts.com ja dafont.com. Hänen ladatuin kirjasin on Cold Night For Alligators, mutta listalta löytyvät myös sellaiset kirjasintyypit kuin Manamansalo ja Paltamo 88300. Tämän hetken suosikkitekeleekseen tekijä itse nimeää Whispers In The Darkin.

– Lempifontti kyllä vaihtelee aika ajoin, mutta ne on kaikki rakkaita. Ei ihan niin rakkaita kuin omat lapset, mutta kuitenkin, hän naurahtaa.

Korhonen tekee fontteja lähinnä yksin, välillä hänen lapsensa saattaa olla mukana auttamassa. Mies aloittaa monesti kirjoittamalla ja hahmottelemalla jotain paperille.

– Tylsä päivä on paras inspiraation lähde. Siinä kun katselee ympärilleen ja huomaa jonkun fontin, josta tulee mieleen että tuosta teen omanlaisen version, Korhonen kertoo ideoidensa synnystä.

Mitään järkevää paperille kirjoitetun tekstin ei tarvitse, kunhan kaikki kirjaimet ja merkit tulevat esille tekstissä.  Monesti hän vielä käsittelee paperia vaikkapa rytistelemällä ja silitysrautakin on tullut tutuksi tässä hommassa. Käsin tekemällä saa aidomman kuluneen ulkonäön fontteihin, mitä kuvankäsittelyohjelmassa. Seuraavaksi hän ottaa kuvan paperista ja siirtyy käsittelemään tekstiä koneelle.

Fontit syntyvät hänellä paljolti kokeilujen kautta. Esimerkiksi Cold Night For Alligators syntyi, kun Korhonen suihki vettä parvekkeen lasille, otti valuvista pisaroista kuvia ja yhdisti sen kirjaimeen sopivan kuvanmuokkaamisen jälkeen. Tämän jälkeen kuvasta tehdään fontti kirjasintyyppien tekoa varten tehdyssä tietokoneohjelmassa.

– Ei ole yhtä tapaa millä teen. Photari (kuvankäsittelyohjelma) ja piirtäminen ovat ne yleisimmät mitä käytän.

Korhosen tyyli on graafinen. Kirjasimet eivät ole sopivia niinkään tekstin latomiseen, ne ovat rosoisen koristeellisia. Osa ehkä hieman synkkiäkin.

– Sellaisen tekstifontin teko on niin tarkkaa eikä viitsi myydä mitään huttua. Tajuan kyllä, että sellaisen voisi hyvinkin myydä läpi jossain, mutta en jaksa säätää niin tarkkaan. Tämä on kuitenkin ollut harrastus enempi ja tykkään enemmän tälläisestä räkätyylistä, Korhonen kertoo kysyttäessä kirjaisimien ulkonäöstä.

– Nimeäminen on joskus se vaikein vaihe. Haluaisin kovasti tuoda siinä ilmi mitä olen ajatellut tehdessäni. Joskus se menee vaan silleen, että kun joku biisi soi niin fontti saa siitä nimensä, Korhonen toteaa. – Kannattaisi ilmeisesti biisien mukaan fontteja nimetäkin, koska se hyppäävät kappaleen nimellä googlettaessa siihen kärkeen.

Fontti, jota hän suuresti ihailee ja pitää ideaalina on Sound of Print -nimimerkin luoma Polaroid22. Siinä on hänen mielestään kaikki kohdallaan ja se on Korhosen tyylin mukaisesti myös rosoinen.

– Tässähän on se, että kun pitäisi olla 30 kirjainta plus merkit. Sen kun hallitsisi niin kuin vettä vaan, että näkisi jo tehdessään että mikä toimii ja mikä ei, fontintekijä tuumaa. – Saisi sen täydellisen fontin tehtyä, niin sitten voisi ajatella että tää on tehty nyt ja on aikaa puutarhanhoidolle, hän naurahtaa.

Juha Korhosen nettisivut, josta löytyy linkit kaikkiin sivuistoihin mistä hänen fonttejaan saa ostettua ja ladattua: junkohanhero.com
Korhosen fontteja 1001fonts.com:ssa

Korpimaan lukijat saavat Manamansalo-fontin käyttöönsä. Voit ladata sen 1001fonts.comista!

Esittelyssä Ärjän Onni

Mika_Kopsa_Arjan_OnniÄrjän Onni on ollut toiminnassa kuusi kesää. Yrittäjä Mika Kopsa on toiminut Ärjän saarella vuodesta 2010.  Saari on vuokralla UPM Kymmene Oy:ltä. Saarella on 12 mökkiä, jotka ovat kooltaan 3-4 ja 5-6 hengen mökkejä, sekä Vierasniemi, jolloin käyttöönsä saa koko saaren toisen pään rakennuksineen. Pääsaaren puolella saunoja on siten, että jokaista neljää mökkiä kohti on sauna ja semmoinen toki löytyy Vierasniemestäkin.

– Vierasniemessä on joskus majoittautunut jopa 20 hengen polttariporukka, mutta petipaikkoja on virallisesti 6 hengelle. Vierasniemessä saa enemmän yksityisyyttä koko seurueella, kun tämä puoli on selkeästi mökkikylä ja myös päivävierailijat viihtyvät pääosin pääsaaren puolella, kuvailee Kopsa.

Kopsalla on neljä työntekijää, vaikka tämä kesä on säiden vuoksi ollut todella hiljainen.

-Tänä kesänä ei ole kyllä tapahtunut mitään, tämä on hiljaisin kesä koko yrittäjyysaikana, pohtii Kopsa.

Arja04Ärjän mökkien ulkopintojen kunnostaminen on puhututtanut monia Ärjän kävijöitä. Kopsa kertoo, että osa mökeistä on suojeltuja Museoviraston toimesta, joten on tarkkaan säädelty, miten ne tulisi huoltaa. Kattoremontit olisivat kyllä tarpeen, hän toteaa. Vuokranantaja on teetättänyt kuntokartoituksen, joten toivottavasti kuulemme heistä pian, pohtii Kopsa.

Saarta komistaa tällä hetkellä uusi laituri, joka valmistui jo viime syksynä, mutta sijoitettiin paikoilleen tänä kesänä, juhannusviikolla.  Laiturille on nyt helpompi tulla sekä vesibussilla, että Höyrylaiva Koudalla, ja muillakin erikokoisilla veneillä.

Ärjän Onnen kausi päättyy 9.8.2015, eli kahvila ja vesibussikuljetukset suljetaan silloin. Mökkejä voi toki silti vuokrata vaikka vuoden ympäri, vaikka talvella se voi toki olla hieman haastavaa lämmityksen ja valon vähyyden vuoksi.

Miten Kopsan Ärjä-yrittäjyys sitten alkoi?

– Kävin paljon Ärjässä jo vaahtosammuttimen kokoisena ja tunsin Aarne Määtän, joka oli tässä yrittäjänä aiemmin. Sopimukset vaihtuivat RTG:lle ja Kopsalle ja jonkin aikaa toimittiin siten, että Kopsa hoiti vesibussin ja kahvilan ja RTG mökkien vuokrauksen. Sen jälkeen Kopsa tekikin vuokrasopimuksen suoraan UPM Kymmene:n kanssa koko saaresta.

– Aloitamme muuten uutta yritystoimintaa piakkoin, mutta siitä kuulette sitten myöhemmin kertoo Mika Kopsa salamyhkäisesti.

Arja_01

Arja_02
Ärjän saaren ravintolarakennus, josta saa maistuvia Ärjän munkkeja.

Arja_03

Arja_Hoyrylaiva_Kouta
Höyrylaiva Kouta Ärjän uuteen laituriin ankkuroituna.

Ärjän Onni www | Facebook