Rakkauden traumapoli

Jos olisikin olemassa traumapoli sydänsuruja kokeneille.

Olen traumapolilla. Odotushuoneessa. Verta vuotavana. Ja sieltä se lääkäri tulee. Välillä päässä humisee. Olen liimaillut palasiani yhteen rikkinäisten ihmisten jäljiltä säännöllisesti ja turhan usein. Ja sitten tuli mies, jolla on polttopullo, jolla hän sulatti kaikki rikkinäiset palat kasaksi ja muovasi minut uuteen muotoon.

Hän on kerrassaan ihastuttava. Ja minua pelottaa, vähän kaikki. Joskus istun suihkun lattialla ja annan veden valua pitkin kasvoja ja pidätän hengitystäni ja odotan että taivas tipahtaa.

Ei. Hetken pohdinnan jälkeen pelottavinta on sittenkin se, että hän ei sanokaan kohta mitään. Häipyy vain maisemista, viestimistä ja elämästäni yhtä nopeasti kuin niihin tulikin. Näin on tapahtunut monta kertaa aiemmin. Nykyajan tinderkulttuuri. Deittaillaan vain, kunnes jotakin parempaa tulee nurkan takaa vastaan.

Höttöisessä ja pumpulisessa onnen tilassa, unelmoin varovaisesti pienessä sydämessäni… Ihmeellinen aika menossa. Pähkähullu riskinotto ja sen tuloksena olen rakastunut. Hänkin on, istuu vieressä ja hymyilee niin että silmäkulmat kurtistuvat naururypyistä.

172total visits,2visits today

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *