Blog / Suomeksi · 27.02.2023

Yksi tekee ja kaksi makaa

Kerran minulla oli töissä ikkuna auki. Olimme kolmannessa kerroksessa töissä. Huikkasin työkaverilleni, että täällä haisee tupakka, kun tuo ällöttävä ja tuttu tuoksu leijui toimistossa yllättäen. Savunhaju tuli ilmeisesti sieltä rakennuksen etuovelta, jossa talossa työskentelevät sääntöjen vastaisesti tupakoivat.

Työkaveri naurahti, että siellä varmasti joku pihan työmiehistä polttaa tupakkaa.
– Tai yksi tekee töitä ja kaksi polttaa tupakkaa vieressä, niinkuin kunnan töissä olevilla on tapana. Nauroimme.

Kerroin sitten työkavereilleni saman vitsin Norja-versiona, eli kun olin aikoinani Norjassa töissä, siellä tarina meni niin, että yksi suomalainen tekee töitä ja kaksi norjalaista istuu kahvitauolla.

Kunnissa marinoidaan makaajia

Tottahan se on jollain tasolla, noissa molemmissa. Tuntuu että jossain vaiheessa kunnilla ja valtiolla oli paljon työntekijöitä, jotka vain pyörittelivät paperia paikasta toiseen – tiedän sen, olen sitä itse nähnyt – ja virastoissa työskentelevät tuttavat ja sukulaisetkin ovat marisseet samanlaisesta ongelmasta. Parasta on, että jopa ns. asiantuntijaorganisaatioissa voi olla henkilöitä töissä ja he eivät oikeastaan edes tiedä mitä heidän toimenkuvaansa kuuluu. Istuvat sitten toimistossaan tietokoneruudun takana tärkeänä, tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

Mene siinä sinne sitten vastavalmistuneena keltanokkana, tehokkaana ja innostuneena ääneen möläyttelemään, että miksi asiat tehdään näin hankalasti kuin ne tehdään. Saatika että uskaltaisit neuvoa niitä vanhempia työntekijöitä. Nenille tulee nimittäin ja satasella. Tai siis, paperipainolla! Takaraivoon!

Parasta ovat olleet nämä kommentit, kun vihdoin jotain uudistusta kaavaillaan, että “toivottavasti tämmöinen uudistus tulee vasta sitten, kun minä olen jo eläkkeellä”, kun ei vaan haluta oppia uutta. Ei työntekijät, ei esimiehet, tai koko johtoporras! Ei ihme, että kunnat kuolevat ja valtiolla näivetytään- pätevät työntekijät ottavat tämmöisistä työpaikoista hatkat heti, kun huomaavat, ettei ongelmiiin tartuta.

Tämä ilmiö on tuttu maailmalla ja Suomessakin. Varsin harmillista.

Niin niin. Yleistän. Mutta näin se valitettavasti on mennyt monessa paikassa jo 30 vuoden ajan. Ja jatkuu varmasti niin kauan, kunnes enemmistö porukasta on vaihtunut uuteen, ja tulee uusia johtajia ja väliportaan päätöksentekijöitä.

Pekka ja Maija

Norjassa suomalaista työntekijää arvostettiin vuonna 2000 maasta taivaisiin. Juurikin edellämainitun esimerkin vuoksi. Pekka oli puuseppänä ja Maija jonkin sortin hoitajana. Näiden ammattien edustajiahan siellä oli puolet suomalaisista. Minultakin, tradenomilta, kysyttiin valtion työvoimatoimistossa, jonne kerran erehdyin – että enkö olisi kiinnostunut hoitamaan lapsia päiväkodissa?

No, en valitettavasti ollut, ja jäi sen kerran työpaikka saamatta siltä lafkalta.

This post has already been read 1820 times!

Minnamoira – Follow me